Toimituskauden päätteeksi

Kirjoitus on julkaistu Sosiologian numerossa 4/2021.

Janne Autto & Maiju Saarreharju

Sosiologian 57. ja 58. vuosikerta on toimitettu Lapin yliopistossa. Tämä on viimeinen Sosiologia-lehden pääkirjoituksemme. On aika tehdä yhteenveto taakse jäävästä kaksivuotisesta toimituskaudesta. Lisäksi haluamme tuoda esiin lehden tekemisen mahdollistaneita tahoja ja esittää heille tästä kiitokset.

Vuosien 2020–2021 aikana ilmestyi perinteiseen tapaan kahdeksan Sosiologia-lehden numeroa. Näissä numeroissa julkaistiin yhteensä 31 vertaisarvioitua artikkelia. Toimituskauden alussa asetimme tavoitteeksi, että Sosiologia jatkaisi suomalaisen sosiologian ja kotimaisen tiedejulkaisemisen palvelemista yleissosiologisena lehtenä. Tämän tavoitteen katsomme täyttyneen. Lehdessä julkaistiin ennen kaikkea yhteiskunnallisia ja sosiaalisia ilmiöitä empiirisen tutkimuksen keinoin tarkastelevia artikkeleja. Suurin osa artikkeleista perustui laadullisiin tutkimusmenetelmiin, mutta myös määrällinen tutkimus oli edustettuna lehden numeroissa kahta lukuun ottamatta. Lisäksi teoreettisiin ja metodologisiin keskusteluihin suuntautuneet artikkelit olivat hyvin edustettuina.

Lehdessä julkaistut vertaisarvioidut artikkelit olivat yhteensä 66 kirjoittajan työn tulos. Reilu kaksi kolmasosaa artikkeleista oli syntynyt kirjoittajien yhteistyönä: 21 artikkelissa oli kaksi tai useampi kirjoittaja ja 10 artikkelissa yksi kirjoittaja. Kirjoittajista 61 prosenttia oli naisoletettuja ja 39 prosenttia miesoletettuja. Tämä on hyvin lähellä edellisen toimituskauden jakaumaa, mutta vielä vuosina 1999–2000 kirjoittajista naisoletettuja oli vain noin joka viides. Myös tohtoreiden osuus on kasvanut. Esimerkiksi vuosina 2011–2013 tohtoreiden osuus kirjoittajista oli 38 prosenttia, kun kuluneella toimituskaudella vastaava luku oli 68 prosenttia. Professoreita kirjoittajista oli 14 prosenttia. Tämä on hieman pienempi osuus kuin kolmen edellisen toimituskauden aikana (18–19 %) mutta lähes sama kuin näitä edeltäneellä kaudella 2011–2013 (12 %).

Suurin osa vertaisarvioitujen artikkeleiden kirjoittajista työskenteli suomalaisissa yliopistoissa; kolme kirjoittajaa toimi ulkomaisessa yliopistossa ja neljä tutkimuslaitoksessa. Vahvimmin ja tasaväkisesti edustettuina olivat Helsingin yliopisto (30 %) ja Tampereen yliopisto (29 %). Kirjoittajia oli myös Jyväskylän yliopistosta (9 %), Turun yliopistosta (6 %), Itä-Suomen yliopistosta (5 %) ja Åbo Akademista (2 %). Vuosien 2020–2021 aikana (marraskuun 2021 alkuun mennessä) vastaanotimme yhteensä 49 uutta artikkelikäsikirjoitusta, mikä on hieman vähemmän verrattuna vuosien 2016–2017 määrään (70 tarjottua artikkelikäsikirjoitusta).

Vertaisarvioitujen artikkeleiden lisäksi laadukkaat ja kiinnostavat kirja-arviot ovat tieteellisen aikakausilehden keskeinen tapa palvella lukijoitaan. Tavoitteenamme olikin vaalia Kirjat-osaston ajankohtaisuutta ja monipuolisuutta. Vuosina 2020–2021 Sosiologiassa julkaistiin yhteensä 51 kirja-arviota, joista on kiittäminen 53 kirjoittajaa. Heistä oletettuja naisia oli 60 prosenttia ja oletettuja miehiä 40 prosenttia. Lisäksi toivoimme saavamme julkaista edeltäneitä vuosia enemmän kiinnostavia ja ajankohtaisia tieteellisiä keskusteluja Avauksia ja keskustelua -osaston artikkeleiden muodossa. Näitä artikkeleita julkaisimme kolme kappaletta. Artikkeleiden määrän osalta emme aivan saavuttaneet tavoitettamme. Avauksia ja keskustelua -osaston kohdalla haasteena on, että tutkijat harvoin innostuvat kirjoittamaan artikkelia, joka vaatii suhteellisen paljon vaivannäköä mutta jonka arvostus on tuloksellisuuden ja meritoitumisen näkökulmasta huomattavasti vähäisempi verrattuna vertaisarvioituun artikkeliin.  

Kiitämme lehden toimituskuntaa, joka tuki toimitusta asiantuntevalla, paneutuvalla ja ahkeralla työpanoksellaan. Toimituskunnan jäseniä olivat vuosina 2020–2021 seuraavat henkilöt (aakkosjärjestyksessä): Jutta Ahlbeck, Riikka Homanen, Hanna-Mari Husu, Andreas Häger, Mikko Jauho, Elina Kilpi-Jakonen, Veera Kinnunen, Antti Kouvo, Mari Käyhkö, Johanna Nurmi, Elina Paju, Riikka Perälä, Virve Peteri, Tuukka Ylä-Anttila ja Hanna Ylöstalo. Toimituskunta piti yhdeksän kokousta kuluneen kahden vuoden aikana. Ehdimme pitää toimituskauden ensimmäisen kokouksen maaliskuun 2020 alussa totuttuun tapaan kasvokkain. Tämän jälkeen koronapandemia pakotti pitämään kokoukset etänä. Etäkokousten huonoksi puoleksi havaitsimme tavallista vähäisemmän spontaanin vuoropuhelun. Sen hyviä puolia sen sijaan olivat kokousten tavallista selvästi runsaampi osallistujamäärä sekä luonnollisesti säästöt matkakulujen sekä matkustamisen vaatiman ajan ja energian osalta. Toimituskunnan jäsenten lisäksi olemme käyttäneet yhteensä 17 ulkopuolista vertaisarvioijaa, joiden panoksesta olemme kiitollisia. Heidän avullaan olemme pyrkineet keventämään toimituskunnan taakkaa sekä saamaan artikkeleille mahdollisimman asiantuntevat arvioijat.

Kiitokset edellisen toimituksen päätoimittaja Riikka Homaselle ja Marianne Mäkelinille erinomaisesta perehdyttämisestä lehden toimittamisen kiemuroihin sekä nopeasta avusta erinäisten eteen tulleiden kysymysten ratkaisemisessa. Lisäksi kiitämme lehden aikaisempia päätoimittajia Jarno Valkosta, Merja Kinnusta ja Olli Pyyhtistä lehden toimittamiseen liittyvistä neuvoista. Pääkirjoitusten kommentoinnista kiitokset Jarno Valkoselle, Merja Kinnuselle ja Kirsti Lempiäiselle. Lisäksi kiitämme lehden kustantaja Westermarck-seuraa – erityisesti puheenjohtaja David Inglisiä ja hänen edeltäjäänsä Kirsti Lempiäistä sekä sihteeri Birgitta Vinkkaa – kaikesta tuesta.

Viimeksi toimituskauden viimeinen pääkirjoitus julkaistiin suomeksi vuonna 2013. Tällä kertaa toimituksen viimeinen pääkirjoitus on jälleen suomenkielinen siksi, että päätimme jättää väliin kolmena edellisenä toimituskautena tavaksi muodostuneen englanninkielisen numeron julkaisemisen. Päätöksen tosin teimme sillä varauksella, että tällainen numero olisi voitu julkaista, jos lehdelle olisi tehty riittävän kiinnostava ja toteuttamiskelpoinen esitys englanninkielisestä teemanumerosta. Tämä olisi antanut myös sellaisille tutkijoille, jotka eivät osaa suomea tai ruotsia, mahdollisuuden kirjoittaa Sosiologian lukijoille. Yksi syy englanninkielisen numeron väliin jättämiselle oli keskittyminen lehden tehtävään palvella sen tilaajia ja lukijoita julkaisemalla tieteellisiä artikkeleita ja kirja-arvioita suomeksi. Tieteellisten aikakausilehtien vähenevät tilaajamäärät sekä lehtien ulkopuolelta tulevat pyrkimykset edistää avointa julkaisemista – ilman päätöstä rahoitusmallista, jolla varmistettaisiin avoimeen julkaisemiseen siirtyvien lehtien toimintaedellytykset – korostavat tarvetta tiedostaa lehden keskeisimmät kohderyhmät ja näiden odotukset lehteä kohtaan. Toinen syy englanninkielisen numeron väliin jättämiselle oli lehden melko pitkäksi kasvanut julkaisujono. Tällä ratkaisulla nopeutimme julkaisuohjelmaan hyväksyttyjen artikkeleiden pääsyä luettaviksi.   

Sosiologian toimittaminen on tarjonnut hienon näköalapaikan sosiologiseen ja yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen sekä opettanut paljon tiedejulkaisemisesta. Lisäksi on ollut kunnia palvella arvostettua ja perinteikästä, 60. juhlavuottaan lähestyvää lehteä. Lehden toimitus siirtyy vuoden 2022 alussa Helsingin yliopistoon. Elina Paju aloittaa uutena päätoimittajana ja Paula Merikoski toimitussihteerinä. Luovutamme toimituksen luottavaisin mielin Elinan ja Paulan osaaviin käsiin, ja toivotamme heille hyviä hetkiä Sosiologia-lehden toimittamisen parissa.

Vuoden viimeisen numeron aluksi Hanna Kuusela esittää lukijoillemme eliittitutkimuksellisen katsauksen yliopistojen hallituksiin ja niiden kokoonpanoihin viimeisen vuosikymmenen aikana. Yliopistolain uudistuksen myötä yliopistomaailman ulkopuolisten hallitusjäsenten määrä on kasvanut merkittävästi. Kuusela onkin kerännyt aineistoonsa tiedot yliopistomaailman ulkopuolisista hallituspaikoista sekä näille paikoille sijoittuneista henkilöistä, ja hän on analyysinsa yhteydessä verrannut aineistoaan sekä suurimpien yritysten hallitusjäsenistöihin että Suomen suurituloisimpiin henkilöihin. Analyysin perusteella yliopistoissa käytettävä valta on valunut yhä enenevässä määrin erilaisten eliittien, eritoten elinkeinoelämän edustajien, käsiin. Yliopistojen toiminnalle tärkeä itsehallinto näyttää Kuuselan tulosten valossa rajoittuneen merkittävästi, mikä viime kädessä rapauttaa yliopistodemokratiaa. Häviäjän asemaan tässä asetelmassa jäävät erityisesti opiskelijat ja keskiryhmän työntekijät.

Elina Ikävalko tarkastelee artikkelissaan affektiivista kuulumista nuorten aikuisten mielenterveystyössä. Vastuu kuntouttavasta mielenterveystyöstä on siirtynyt sairaanhoidon vähäisten resurssien vuoksi vahvemmin kolmannen sektorin järjestöjen harteille. Järjestöille on tämän myötä syntynyt uudenlaisia mahdollisuuksia mielenterveyskuntoutujien toimijuuden vahvistamiseen sekä kuntoutujien ahtaan ja monesti leimaavan position laajentamiseen tai muuttamiseen. Ikävalkon aineisto koostuu erään mielenterveysjärjestön toimijoiden yksilö- ja ryhmähaastatteluista sekä järjestön toimintaan osallistumalla tehdyistä etnografisista havainnoista. Ikävalko on tehnyt analyysinsa tutkimuskirjallisuuden ja aineiston välisenä vuoropuheluna sekä temaattisen ja analyyttisen lukemisen vaihteluna, joita ovat ohjanneet korjaavan luennan periaatteet. Järjestön affektiivinen ilmapiiri edistää eri taustoista ja elämäntilanteista tulevien nuorten yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Vertaisuuden tai affektiivisen solidaarisuuden kokemukset puolestaan auttavat näkemään nuoren oman mielenterveyskuntoutujan aseman uudesta näkökulmasta ja synnyttävät mahdollisesti jopa poliittista toimijuutta.

Kulttuuriosallistumisen suhde poliittiseen orientaatioon on avainasemassa Sara Sivosen ja Semi Purhosen artikkelissa. Sivonen ja Purhonen ovat analysoineet Tilastokeskuksen keräämiä laajoja kyselyaineistoja kvantitatiivisin menetelmin keskittyen poliittisen orientaation ja kulttuurimuotojen kuluttamisen yhteyteen. Analyysissa he tarkastelevat poliittista orientaatiota sekä puoluekannatuksen että asenteiden konservatiivisuuden näkökulmasta ja jakavat myös kulttuuriosallistumisen korkeakulttuurisen ja populaarikulttuurisen sisällön kuluttamiseen. Lisäksi he mittaavat ajallista muutosta aineistojen kyselyajankohtien välillä. Tulokset osoittavat poliittisen orientaation – myös puoluekannan mutta eritoten konservatiivisuuden – olevan merkittävä kulttuuriosallistumiseen vaikuttava tekijä. Sen sijaan ajallista polarisaatiokehitystä tulokset eivät tue, vaikkakin politiikan ja kulttuurin yhteys näyttää muuttuneen.

Lopuksi Tuukka Kaidesoja, Mikko Hyyryläinen, Ronny Puustinen ja Matti Sarkia esittelevät tieteidenvälistä kognitiivista sosiologiaa. Suuntauksen tavoitteena yhdistää kulttuurisosiologiaa ja kognitiotieteitä rakentamalla siltaa näiden välille. Sen keskiössä ovat kysymykset siitä, miten kulttuuri vaikuttaa ihmisten elämään kognitioiden kautta ja miten kognitioprosessien empiirinen tutkimus on mahdollista. Kaidesoja ja kumppanit lähestyvät aihettaan Stephen Vaiseyn kognition kaksoisprosessiteoriaa koskevan ehdotuksen kautta ja käsittelevät sekä Vaiseyn kognitioiden tutkimuksessa suosimaa survey-menetelmää että siihen kohdistettua kritiikkiä. He esittelevät lisäksi vaihtoehtoisia kulttuurin tutkimusmenetelmiä, jotka ammentavat kognitiotieteistä, ja vertaavat niitä kulttuurisosiologian perinteisempiin metodeihin, kuten haastattelututkimukseen ja etnografiaan.

Jätä kommentti