Kirjoitus perustuu Sosiologia-lehden numerossa 3/2016 julkaistuun tutkimusartikkeliin.
Sadassa vuodessa ymmärryksemme naisten seksuaalisuudesta on muuttunut radikaalilla tavalla. Vain kourallinen ihmisiä lähti puolustamaan 1900-luvun alun Suomessa naisten seksuaalisia oikeuksia, myös naisten oikeutta seksuaaliseen nautintoon. Näiden tärkeiden avausten merkitys on helppo ymmärtää jälkikäteen. Aikalaisilta kyseisiin teemoihin tarttuminen vaati kuitenkin rohkeutta, sillä vastustus oli aikanaan kova.
Naisten seksuaalisuutta ja seksuaalista nautintoa koskevia käsityksiä voimakkaasti ravistelleet muutokset ovat osoitus siitä, miten ymmärryksemme seksuaalisuudesta muuttuu ajasta ja paikasta toiseen siirryttäessä. Käsitykset seksuaalisuudesta ovat kulttuurisidonnaisia; jokaisella aikakaudella tuotetaan omat totuudet seksuaalisuudesta, ja toisaalta jokaisella aikakaudella myös ravistellaan vanhoja totuuksia.
Heteromiesten seksuaalisuudesta tuotetulle tiedolle leimallista on ollut sen kietoutuminen penis- ja yhdyntäkeskeisiin näkökulmiin. Seurauksena tästä yksipuolisesta ja normatiivisesta käsityksestä eri-ikäisten miesten seksuaalielämää varjostavat nimenomaan peniksen kokoon ja seksuaaliseen suorituskykyyn liittyvät huolet ja paineet. Penis- ja yhdyntäkeskeisen ymmärryksen haastaminen ja miesten seksuaalisuuden moninaisuuden tunnustaminen koetaan paikoin edelleen uhkaavana ja vaikeana, vaikka esimerkiksi Alfred Kinsey kyseenalaisti tätä käsitystä jo 1940-luvulla.
Tarkastelemissani vuosina 2000–2013 Suomessa julkaistuissa heteromiesten seksuaalisuutta käsittelevissä teksteissä kriittisen pohdinnan alaiseksi asetetaan yksipuolinen ja rajoittunut ymmärrys siitä, mitä miesten seksuaalisuus ja mieheys ovat. Nämä lääketieteen ja seksologian asiantuntijoiden kirjoittamat tekstit avaavat keskustelua myös siitä, miten seksuaalisen suorituskyvyn vaatimus kietoutuu olennaisella tavalla miehisyyteen ja maskuliinisuuteen.
Biologisen determinismin sijaan miesten seksuaalisuutta ja mieheyttä lähdetään pohtimaan moninaisemmista, myös kulttuurisidonnaiset merkitykset huomioon ottavista näkökulmista. Näin romutetaan yhtenäinen ja yksipuolinen ymmärrys viettien ohjaamasta miesjoukosta ja raivataan tilaa monenlaisille tavoille olla mies, myös seksuaalisesti.
Filosofi Michel Foucault tulkitsee aikaa ja ajanjaksoja ”moninaisten eripuraisuuksien” tiloina (Tiedon arkeologia 2005, 203). Painotettaessa kiistan elementtiä tulee mahdolliseksi tarkastella myös sitä, kuinka vallitsevien normien ylläpitämisen ohella ihmiset kaiken aikaa myös kyseenalaistavat heidän elämäänsä määritteleviä normeja ja normatiivisia oletuksia. Artikkelissaan Lääketieteen lupaus ja elämän politiikka Ilpo Helén (Sosiologia 2002, 111) esittää tärkeän kysymyksen siitä, minkälaisia kamppailuja ja uusia poliittisia kysymyksiä elämän lääketieteellistyminen tuo mukanaan.
Seksuaalisuuden lääketieteellistymisen seurauksena seksuaalisuutta koskevat käsitykset tulevat uudella tavalla neuvoteltaviksi. Erektiolääkkeiden myötä normalisoivan hallinnan ote miesten seksuaalisuudesta on tiukentunut. Lääketeollisuus myy nimenomaan seksuaalista suorituskyvykkyyttä, vahvistaen miesten norminmukaista roolia erityisesti heteroseksikäytännöissä. Samalla lääketeollisuuden määrittelyvallan rooli voimistuu määriteltäessä sitä, mikä on tavoiteltavan arvoista seksuaalisuutta.
Erektiolääkkeet ovat varmasti tuoneet monille yksilöille apua. Seksuaalisuuden lääketieteellistymisen yhteydessä on kuitenkin tärkeää esittää kysymyksiä myös siitä, mitä miesten seksuaalisuuden ymmärretään olevan ja millainen seksuaalinen nautinto määritellään tavoittelemisen arvoiseksi. Entistä tiukempi normalisoivan vallan ote, joka on vahvistunut erektiolääkkeiden myötä, kutsuukin tarkastelemissani teksteissä myös voimistuvaa vastarintaa. Usein nimenomaan erektiolääkkeiden yhteydessä lähdetään pohtimaan, mitä miesten seksuaalisuus ja mieheys oikeastaan ovat. Samalla puolustetaan miesten seksuaalisuuden moninaisuutta.
Keskustelu miehistä, mieheydestä ja maskuliinisuudesta on moninaistunut 2000-luvun aikana. Tämä näkyy vähäisissä määrin myös tarkastelemissani lääketieteen ja seksologian asiantuntijoiden kirjoittamissa miesten seksuaalisuutta tarkastelevissa tekstiaineistoissa. Huolimatta siitä, että miesten seksuaalisuuden määritelmissä tukeudutaan edelleen ensisijaisesti yksipuoliseen penis- ja yhdyntäkeskeiseen näkökulmaan, paikoin teksteissä kuitenkin tunnustetaan myös erot miesten välillä. Tällöin ymmärrys miesten seksuaalisuuden lajityypillisyydestä saa väistyä ja miehet tulevat haluissaan ja nautinnoissaan yksilöllisiksi. Miesten seksuaalisuuden moninaisuutta korostavien näkökulmien vähäisyys osoittaa kuitenkin sen, että keskustelu siitä, mitä miesten seksuaalisuus on ja mitä se voisi olla, on vasta alkamassa.
Marika Haataja