Asiantuntemus ja tieto yhteiskunnassa
Kahtena päivänä kokoontuneessa työryhmässä nähtiin ja kuultiin verkkovälitteisesti yhteensä kahdeksan alustusta. Vireää keskustelua siivitti parisenkymmentä osallistujaa. Esitykset aloitti – ja myös lopetti – kokemusasiantuntijoita käsitellyt esitys.
Ensin Marjaana Jones (TAU) selvitti kokemusasiantuntijuutta ja sen ammatillistunutta muotoa terveydenhuollossa. Esityksen haastatteluihin nojaavan näkemyksen mukaan omakohtainen kokemus tuo terveydenhuollon vuorovaikutukseen uskottavuutta. Vaikkei kokemustieto korvaa muita tietomuotoja, se voi saavuttaa tasa-arvoisen aseman. Haasteeksi päätöksentekoon nousevat kysymykset siitä, kenen kokemuksia kuullaan ja miten kuultavat tulisi valita.
Työryhmässä oli kaksi televisioon liittyvää esitelmää. Ensin Pauliina Tuomi (TAU) tarkasteli televisiotuotantojen asiantuntijapuheenvuoroja merkitysten muodostamisen näkökulmasta. Tulosten mukaan asiantuntijuudella on vakiintuneet ”esityspaikat” televisiotuotannoissa. Vaikka asiantuntija on usein uutisissa kommentoimassa tapahtumia, asiantuntijuudella voidaan myös oikeuttaa tai jopa toteuttaa sisäpiiripaljastuksia. Tv-asiantuntijuudelle tarvittaisiinkin pelisäännöt. Tämän jälkeen asiantuntemusta television asiaohjelmissa esitteli Marjaana Mykkänen (HY). Erilaisten skenaarioiden kautta YLE:lle rakentui vaihtoehtoja tiedollisen hyvinvoinnin ja kulttuurisen omaisuuden rakentamisessa. Erikoistuneiden, asiantuntemusta ja yleisöjen osaamista paikantaneiden ohjelmien nähtiin vähentyneen. Ratkaisuksi ajateltiin ohjelmatarjonnan kohtelemista ekosysteeminä.
Ensimmäisen päivän päätti kaksi kyselytutkimusta. Timo Harjuniemi (HY) puhui talouspolitiikan asiantuntijoiden asiantuntemuksesta ja uskottavuudesta toimittajien näkökulman kautta. Esityksen mukaan asiantuntijoiden puolueettomuus on vaihtelevaa: tutkimuslaitosten ekonomisteja pidetään itsenäisinä, kun taas pankkien asiantuntijoihin toimittajat suhtautuvat kriittisemmin. Taloustiede näyttäytyy talouspolitiikkaa seuraaville toimittajille poliittisena tieteenä. Piia Jallinoja (TAU) ja Esa Väliverronen (HY) selvittivät suomalaisten luottamusta asiantuntijoihin ja instituutioihin koronapandemian aikana. Kolmeen laajaan kyselyyn (n=1052–1138) perustuva tutkimus osoittaa luottamuksen THL:n asiantuntijoihin ja yliopistojen tutkijoihin pysyneen korkealla tasolla. Vastaajien katsottiin perustavan arvionsa osaltaan aiemmin havaittuun asiantuntemukseen, osaltaan taas luottamus asiantuntijoihin pysyi korkealla huolimatta pandemian aikaisista tapahtumista.
Toisen päivän aloittivat Nina Kahma, Anni Toivanen, Titiana Ertiö ja Mikko Rask (HY), jotka esittivät hankkeeseensa liittyvän kirjallisuuskatsauksen tuloksia kollektiivisen älykkyyden digitaalisista teknologioista. Tulosten mukaan kollektiivinen älykkyys (CI) näyttäytyy strategioina, parviälynä, osaamisena ja taitoina yhteisön kehittämiseksi, tavoittelemisen arvoisena tietona tai liikevoiton mahdollistajana. Tulokset näyttäisivät kiteytyvän ajatukseen ”CI is rooted in the wisdom of the crowds”.
Ilkka Arminen & Anna Heino (HY) selvittivät sitä, mitä nainen voi sanoa julkisesti. Kokeellisen imitaatiopelimenetelmän avulla hankitun laadullisen aineiston analyysin mukaan on olemassa totuudenmukaisia faktoja, jotka ovat moraalisesti perusteettomia ja samalla julkisesti esityskelvottomia. Sukupuoleen liittyvä tietotaito osoittaa rajoja sille, mikä on julkisesti esitettävissä oleva sukupuolen representaatio. Oikeiden ja väärien faktojen tunnistaminen on yksi tietotaidon muoto.
Elina Weiste (TTL, HY), Melisa Stevanovic (TAU) ja Lise-Lotte Uusitalo (HY) tarkastelivat kokemusasiantuntijoita yhteiskehittämistyöpajoissa vuorovaikutustutkimuksen keinoin. Video- ja ääniaineistoihin perustuvan esitelmän mukaan asiantuntijoiden ja kokemusasiantuntijoiden välillä on kitkaa: jotta kokemusasiantuntijan ekspertiisi saisi arvostusta asiantuntijoilta, täytyy kokemusasiantuntijan perääntyä lopullisesta päätöksenteosta.
Koordinaattorit: Anni Sofia Kivi-Koskinen, Mika Simonen & Ilkka Arminen
Cognitive sociology
Toista kertaa Sosiologipäivillä pidetyssä Cognitive Sociology -työryhmässä käsiteltiin monitieteellisellä otteella yhteiskuntatieteiden ja kognitiotieteiden rajapinnalle sijoittuvia aiheita.
Torstain session aloittivat Lari Hokkanen (HY) ja Konstantinos Kostas (HY) esitelmällä, jossa hahmoteltiin, kuinka kognitiivisen sosiologian teoreettista viitekehystä voitaisiin hyödyntää julkishallinnon päätösten täytäntöönpanon tutkimuksessa. Esitelmän mukaan kognitiivinen sosiologia täydentää perinteistä yksilöihin keskittyvää käyttäytymistieteellistä tutkimusohjelmaa suuntaamalla huomiota organisaatioiden asettamiin rajoituksiin ja toimijoiden sosiaaliseen vuorovaikutukseen hallinnollisten päätösten toteuttamisessa.
Mikko Hyyryläinen (HY) tarkasteli sosiologian ja kognitiotieteiden välille siltaa rakentavaa kognitiivista sosiologiaa tieteellisenä liikkeenä hyödyntäen bibliometrista analyysiä ja tieteellisen tiedon sosiologiaa. Esitelmässä hahmoteltiin vastausta kysymykseen, miksi tämä sosiologiaa ja kognitiotieteitä integroimaan pyrkivä liike on jäänyt toistaiseksi suhteellisen marginaaliseksi sosiologian alalajiksi yhdysvaltalaisen sosiologian kentällä.
Kaisa Elovaara (HY) tarkasteli esitelmässään kriittisesti yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen tapaa käsitteellistää rikollisuuden pelko emootiona. Elovaaran mukaan yhteiskuntatieteellinen tutkimus ei ole ottanut riittävästi huomioon psykologista ja kognitiotieteellistä tunteiden tutkimusta, jonka perusteella rikollisuuden pelko tulisi käsitteellistää yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa uudelleen subjektiivisena tunteena (feeling).
Torstain session päätti Stefan Walter (VTT), jonka esitelmä käsitteli kognitiivisia tuotantojärjestelmiä ja niihin liittyviä tekoälysovelluksia. Walter kehitteli esitelmässään kognitiivisten tuotantojärjestelmien tutkimukseen monitieteistä teoreettista lähestymistapaa, jossa yhdistyivät Niklas Luhmannin autopoieettisten systeemien teoria ja kognitiivinen sosiologia.
Perjantain session aloitti Tuukka Kaidesoja (HY) erottelemalla kulttuurisen ja tieteidenvälisen kognitiivisen sosiologian suuntauksen, joiden kognitiota ja kulttuuria koskevat oletukset ovat erilaisia. Esitelmässä hahmoteltiin mahdollisuutta ylittää molempien suuntausten rajoitukset kiinnittämällä huomiota viimeaikaiseen tieteidenväliseen tutkimukseen, joka koskee sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutuksen kognitiivista ja neuraalista perustaa.
Konsta Kajander (JY) käsitteli esitelmässään kognitiivisessa antropologiassa kehitettyä kulttuuristen mallien teoriaa ja sen antia yhteiskuntatieteelliselle tutkimukselle. Kajander esitteli kulttuuristen mallien teoriaa hyödyntäviä esimerkkejä suomalaisesta kognitiivisesta kulttuurintutkimuksesta mukaan lukien hänen oma historiallista sanomalehtiaineistoa hyödyntävä väitöskirjatutkimuksensa puoliherra-kategorioista ja talonpoikaisuuden kulttuurisista malleista. Esitelmässä hahmoteltiin myös tutkimuskysymyksiä kulttuuristen mallien tulevalle tutkimukselle.
Työryhmän päätti Matti Sarkian (HY) esitelmä, jonka aiheena oli kuluttajien luottamusta kartoittavien kyselyjen käyttäminen talouden trendien ennustamisessa. Sarkian mukaan kognitiivisessa sosiologiassa käyty kyselytutkimuksia koskeva metodologinen keskustelu tukee argumenttia, jonka mukaan kansantaloutta ja sen kehitystä koskevien kysymysten sijaan talouden trendien ennustamisen aineistona tulisi käyttää vastauksia kysymyksiin, jotka koskevat vastaajien arkipäiväistä taloudenpitoa.
Koordinaattorit: Tuukka Kaidesoja (HY) ja Mikko Hyyryläinen (HY)
Duunaritutkimus – suorittava työ ja sen tekijät tutkimuskohteena
Työryhmässä kysyttiin, millaista on olla duunari nykypäivän Suomessa. Tiina Saari ja Pasi Pyöriä vastasivat, että duunariammateissa ylpeyttä koetaan hyvin tehdystä työstä, muiden auttamisesta ja työstä saadusta palautteesta. Kaikilla duunareilla ei kuitenkaan mene yhtä hyvin. Atte Vieno (HY) puhui Postin työntekijöistä. Vienon mukaan työn mielekkyys on ollut koetuksella, kun Postin organisaatiota on uudistettu ja saneerattu toistuvasti. Ville-Aleksi Valli (TAU) nosti esiin vartijoiden työkulttuurin. Yksityisellä turvallisuusalalla ammatillista itsetuntoa kohotetaan maskuliinisella ja jopa väkivaltaisella uholla. Helsinki Health Study -tutkimusryhmä oli mukana kahdella esityksellä. Anne Kouvonen (HY) puhui sosioekonomisista terveyseroista ja mielenterveysperusteisista pitkistä sairauspoissaoloista kunta-alalla. Sekä runsas työterveyspalvelujen käyttö että pitkät sairauspoissaolot ovat yleisimpiä matalimmissa ammatti- ja koulutusryhmissä. Noora Heinonen (HY) jatkoi tarkastelemalla työolojen ja mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen yhteyksiä nuorilla kuntatyöntekijöillä. Eniten pitkiä sairauspoissaoloja on sote-alojen naisilla. Sairauspoissaolojen riskiä kasvattavat rasittavaksi koettu istumatyö, matala työn hallinta sekä korkeat työn vaatimukset. Työryhmän lopuksi Jere Immonen (Työterveyslaitos) esitteli digitaalista alustatyötä koskevaa väitöskirjahankettaan. Tutkimuksessa selvitetään, millaista työtä alustat Suomessa luovat, millaisia institutionaalisia malleja alustojen taustalla on ja miten reiluus alustatyössä toteutuu.
Koordinaattorit: Tiina Saari (TAU) ja Pasi Pyöriä (TAU)
Globaalin sosiologian työryhmä
Globaalin sosiologian työryhmässä pidettiin viisi esitystä. Eva Nilsson (Hanken & HY, Managing CSR dependency: Governmental strategies to gain socio-economic benefit from foreign gas investments in Tanzania) käsitteli sitä tapaa, jolla Tansanian halitus on pyrkinyt hyötymään ulkomaisista öljy- ja kaasuinvestoinneista. Nilson löysi mielenkiintoisen eron paikallisen ja valtiollisen tason välillä: valtiollisella tasolla pyritään hyötymään kansallisesti investoinneista ja kieltäydytään määrittelemästä niitä hyväntekeväisyydeksi, kun taas paikallisella tasolla pyritään saamaan klientistiseen tyyliin etuja lahjoitusten muodossa. Marja Eronen (Globaali poliittinen väkivalta romaneja kohtaan) puhui romaanien asemasta. Romanit ovat suurin etninen vähemmistö Euroopassa. Globaalisti pyritään toteuttamaan romanien taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset oikeudet täysimääräisinä kaikkialla. Heikki Hiilamo (HY), Päivi Mäntyneva (HY), Eeva-Leena Ketonen (HY), Henri Aaltonen (HY) ja Johanna Peltoniemi (HY) (Sosiaalipoliittiset reaktiot koronapandemiaan: onko regiimeillä merkitystä?) tarkastelivat sosiaalipoliittisia reaktioita koronapandemiaan. Esityksen taustalla oleva tutkimus on yhä kesken, mutta mielenkiintoisensa alustavana tuloksena mainittakoon, että Pohjoismaissa sosiaalipoliittisia toimia on tehty vähemmän kuin esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa sekä Etelä-Koreassa ja Japanissa. Mika Helander (ÅA) ja Oliver Saal (ÅA) (Evaluating the Effects of Globalisation: A Phenomenologically Informed Model of Learning, Awareness, and Knowledge) tarkastelivat ammattiyhdistysedustajien käsityksiä globalisaatiosta. Lähestymistavan erikoisuutena oli fenomenologisen peruslähtökohdan yhdistäminen edustajilta saatujen survey-vastausten tilastolliseen analyysiin sekä fenomenologisen etäisyyden käsite. Ari Niemisen (Diakonia-ammattikorkeakoulu, Nationalismi, monikulttuurisuus ja yhteiset instituutiot – globaalin integraation muodoista) esityksessä todettiin, että monikulttuurisuuden käsitteellä ja ohjelmalla pyritään takaamaan erilaisten aiemmin ulossuljettujen ryhmien sisäänpääsy modernin sosiaalisen järjestyksen instituutioihin, kuten ansiotyöhön, koulutukseen ja politiikkaan. Globaali integraatio ei perustu vain kansallisvaltioiden ja kulttuurien väliseen vuorovaikutukseen, vaan myös yhteisiin globaaleihin instituutioihin sekä ihmisen asemaan luonnossa
Koordinaattorit: Pertti Alasuutari (TAU) ja Ari Nieminen (Diakonia-ammattikorkeakoulu)
Hopes and Frustrations of Digital Participation
Työryhmässä tarkasteltiin digitaalista osallisuutta toivon ja turhautumisen näkökulmista. Digitaaliseen teknologiaan ja viestintään on suhtauduttu toiveikkaalla odotuksella, jossa teknologisen kehityksen sekä digitaalisen viestinnän on toivottu ratkaisevan yhteiskunnallisia ongelmia sekä muun muassa eriarvoisuuden kysymyksiä. Toisaalta digitalisuuden ja esimerkiksi sosiaalisen median on arveltu syventäneen yhteiskunnallisia jakolinjoja eri väestöryhmien välillä.
Työryhmässä sekä digitaalisuuteen liittyvä toivo että turhautuneisuus pyrittiin kääntämään analyyttisiksi työkaluiksi, joiden avulla voidaan tarkastella erilaisia yhteiskunnallisia kysymyksiä. Toivon avulla voidaan hahmottaa ratkaisuja nykyisiin ongelmiin, kun turhautuneisuus puolestaan on käännettävissä ongelmien ratkaisujen pontimiksi.
Työryhmässä käsiteltiin yhteensä kuutta tutkimusta, joissa digitaalista osallisuutta tarkastellaan erilaisista näkökulmista ja erilaisia menetelmiä hyödyntäen. Työryhmän ensimmäisessä esityksessä Teemu Rantanen (Laurea) ja Piia Silvennoinen (Laurea) lähestyivät mielenterveyskuntoutujien digitaalista osallisuutta laajan väestökyselyn avulla. Työryhmän toisessa esityksessä Juho Ruotsalainen (TY) tarkasteli haastatteluaineistoon pohjautuen toimittajien esittämiä imaginaareja, joiden kautta alalla toimivat ennakoivat journalismin tulevaisuuksia. Kolmannessa esityksessä Hilma Möttönen (ISY) käsitteli pro gradu -tutkielmaansa, jossa tarkastellaan sosiaalisen median vaikuttajien elämäntyyliesityksiä Instagramissa.
Työryhmän englanninkielisen osion avasivat Päivi Armila (ISY) ja Biljana Stankovic (ISY) esityksellään, joka luotasi, miten Serbian perusopetuksen suunnittelussa huomioidaan Suomessa ilmeneviä digitaalisia eriarvoisuuksia. Arho Toikka (HY) tarkasteli esityksessään, miten deliberatiivisen demokratian ideaalit toteutuvat ilmasto- ja energiapolitiikkaan keskittyvässä sosiaalisen median keskusteluryhmässä. Työryhmän viimeisessä esityksessä Maiju Tanninen (HY) avasi datafikaation moniulotteisia vaikutuksia vakuutusyhtiöiden ja heidän asiakkaidensa suhteissa.
Kokonaisuutena työryhmässä esitetyt tutkimukset valottivat digitaalisen yhteiskunnan nykyisiä ongelmakohtia ja kuviteltuja tulevaisuuksia monista näkökulmista. Sekä toivoon että turhautuneisuuteen kiinnittymällä työryhmän tutkimukset todentavat yhteiskuntatieteellisen ja erityisesti sosiologisen tutkimuksen tärkeyden digitalisaation liittyviä kysymyksiä pohdittaessa. Ongelmakohtien havaitseminen ja toivottavien tulevaisuuksien hahmottaminen tulevat olemaan yhteiskunnan toiminnan kannalta tärkeitä kysymyksiä myös tulevaisuudessa.
Koordinaattorit: Titiana Ertiö (HY), Robin Lybeck (ÅA) ja Ilkka Koiranen (TY)
Ihmiset ja muut eläimet
Eläintutkimusteemainen työryhmä kokoontui nyt neljättä kertaa Sosiologipäivillä vuodelle 2020 suunnitellun ryhmän peruunnuttua. Poikkeusolosuhteissa pidetyn työryhmän verkkovälitteinen keskustelu oli ryhmäläisten iloksi varsin vilkasta.
Sosiologipäivien eläintutkimuksen työryhmän aloitti post doc -tutkija YTT Salla Tuomivaaran (TY) esitys Samankaltaisuus, läheisyys, etäisyys ja ero eläinten ja muiden Toisten tutkimuksessa, joka käsitteli ihmisten ja muiden eläinten suhteita tieteessä. Esityksessä pohdittiin sitä, miten valitsemiamme menetelmiä ohjaa ja tätä kautta myös tuloksiimme vaikuttaa se, ajattelemmeko tutkivamme kanssamme olennaisesti samankaltaisia vai olennaisesti erilaisia olentoja. Tuomivaara pohti samuuden ja toiseuden kysymystä niin tieteen eläinkuvan kuin sosiologian ja antropologian eriytymisen kautta, jolloin kysymys ”meidän” ja ”muiden” tutkimuksesta koskee ihmisryhmiä ja heidän mahdollisia erojaan.
Muissa esitelmissä katse suuntautui monipuolisesti ihmisten ja koiraeläinten suhteeseen. YTM Ville Malila, tohtorikoulutettava Jyväskylän yliopistosta, tarkasteli väitöskirjaprojektinsa ensimmäistä osatutkimusta esittelevässä katsauksessa haitta- ja ongelmaeläimyyden merkityksiä ihmisen villieläinsuhteiden kontekstissa. Malila käyttää kehysanalyyttistä lähestymistapaa, jonka avulla hän selvittää, missä kehyksissä ongelmaeläimyys määrittyy ja millaista ajallista vaihtelua näissä kehyksissä ilmenee. Näitä ongelmaeläimyyden kehyksiä tutkitaan nimenomaan sanomalehtien supikoirakirjoituksissa.
Sosiologian väitöskirjatutkija YTM Jirka Vierimaa Tampereen yliopistosta käsitteli esitelmässään eläinavusteisesta terapiaa monilajisena vuorovaikutuksena. Hän on kerännyt aineistonsa osallistuvan havainnoinnin ja haastattelujen avulla koira-avusteisessa fysioterapiassa. Vierimaa kuvaa tutkimustaan esimerkiksi monilajisesta etnografiasta. Hänen tutkimuksessaan huomio kohdistuu erityisesti fysioterapeutista ja hänen kanssaan työskentelevästä kuntoutuskoirasta koostuvan työparin vuorovaikutukselliseen muodostumiseen. Työparin yhteistoiminta rakentuu terapeuttien orientaatioiden sekä kuntoutuskoirien toiminnan sopivuuden ja niille opetettujen taitojen varaan. Orientaatioiden avulla varmistetaan työn turvallisuus ja vaikuttavuus, mutta terapian erityislaatuiset hetket tapahtuvat koirien itsenäisesti navigoidessa orientaatioiden välillä.
Post doc -tutkija VTT Mika Simonen Helsingin yliopistosta tarkasteli esitelmässään havaintoja koiran subjektiviteetin rakentumisesta verinäytteenoton vuorovaikutuksessa. Vuorovaikutustilanteita tarkasteltiin aineistosta, joka koostui videotallenteista, joita analysoitiin multimodaalisen keskustelunanalyysin keinoin. Kiinnostuksen kohteena olivat keinot, joilla puhujat – verinäytteen ottajat ja koirien omistajat – rakentavat koirasta inhimillistä toimijaa. Tulosten mukaan koiran subjektiviteettiin avautuu hetkittäisesti erilaisia inhimillisiä toimijuuksia, jotka palvelevat esitelmässä tarkasteltavan verinäytteenoton institutionaalisia päämääriä.
Koordinaattori: Salla Tuomivaara (TY)
Is there hope in old age?
Työryhmään haluttiin esityksiä, jotka haastavat negatiivista ongelmakeskeistä ikädiskurssia, ja työryhmäkutsussa kysyttiin tarkoituksellisesti provosoiden, onko vanhuudessa toivoa, iloa ja onnea sekä voiko vanhetessa suuntautua tulevaisuuteen.
Ryhmä kokoontui kahtena päivänä. Torstaina Päivi Ahosola (TAU) esitteli SoWell-projektin tutkimusta korona-ajan rajoitusten vaikutuksista ikääntyvien arkeen. Pandemia ei huonontanut kaikkien iäkkäiden hyvinvointia, vaan monien arki oli jatkunut lähes entisellään. Kriisiaika oli synnyttänyt myös uudenlaisia käytäntöjä hoitaa asioita ja ylläpitää sosiaalisia suhteita.
Anastasia Asikainen (HY) tarkasteli esityksessään venäläistaustaisten ikääntyvien maahanmuuttajien tapaamispaikkaa ja sen mahdollisuutta tarjota osallistujille merkityksellistä toimintaa. Tutkimus osoitti, että toiminnan organisoimisessa on läsnä integraatiodiskurssi sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen diskurssi, joiden välillä toimijat tasapainoilevat vastatakseen rahoittajien ja toisaalta toimintaan osallistujien toiveisiin.
Outi Jolangin (TAU, JY) yhteisöllistä seniorikorttelia koskeva tutkimus osoitti seniorikorttelin täyttävän lupauksen itsenäisyyttä ja toisaalta turvallisuutta ja sosiaalisia kontakteja tarjoavasta asuinympäristöstä. Yksille kortteli näyttäytyi sosiaalisena paikkana ja rakenteilla olevana yhteisönä, kun taas toisille se merkitsi ensisijaisesti fyysistä tilaa, joka mahdollisti entisenlaisen elämäntyylin.
Katariina Tuominen (TAU) esitteli palvelutaloa asuinympäristönä (SoWell-projekti) koskevaa tutkimusta, jossa analyyttisenä välineenä toimii Erving Goffmanin kehyksen käsite. Tutkimus osoitti, että kehyksen käsitteen avulla voidaan tarkastella palvelutaloa niin kotina, yhteisönä kuin laitoksenakin.
Torstaipäivän viimeisessä esityksessä Pekka Seppälä (HY) tarkasteli tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta vanhojen ihmisten roolia yhteiskunnassa läheistensä auttajina. Esityksessä pohdittiin mahdollisia kehityssuuntia kohti individualismin eri variaatioita taikka kohti yhteisöllistä uusfamiliarismia tai ”heimoutumista”.
Perjantaina Jenni Spännäri (HY) esitteli tutkimusta suomalaistaustaisten eläkeläisten elämästä Aurinkorannikolla ja elämän merkityksellisyyden etsinnästä. Spännärin mukaan merkityksen etsintä myöhäismodernissa maailmassa ei aina kytkeydy uskontoon vaan voi tarkoittaa uskonnoista riippumatonta hengellisyyttä, muiden auttamista ja pyrkimystä henkilökohtaiseen kasvuun.
Tuulikki Laes (Taideyliopisto) kuvasi taiteen merkitystä siirtymässä työelämästä eläkkeelle. Laeksen mukaan taide tarjoaa välineitä sopeutua muutoksiin elämänkaarella ja vaikuttaa omaan hyvinvointiin. Taidetta ei pidä kuitenkaan tarkastella kapeasti keinona tavoitella aktiivista vanhuutta, vaan taide saa merkityksensä henkilökohtaisista kokemuksista ja tavoitteista.
Daria Morozova (Aalborg University) esitteli tutkimustaan puettavan teknologian käytöstä suomalaisilla ja venäläisillä ikääntyvillä kuluttajilla. Morozovan mukaan teknologian käyttäminen voi edistää hyvinvointia, mutta se on samalla väline taistella vanhuuden stigmaa vastaan ja venäläisille kuluttajille keino erottautua ”tavallisista” ikääntyvistä.
Perjantain viimeisenä esiintyjänä Dionysia Kang (TY) kertoi singaporelaisten keski-ikäisten naisten arkea ja ikääntymistä koskevasta tutkimuksesta. Ikääntymisen lisäksi taloudelliset kriisit, ikääntyneen työntekijän työllistymishaasteet sekä perinteisten sukupuoliroolien ja vanhemmuuden kulttuuriset muutokset vaativat identiteetin ja elämänsuunnitelmien uudelleenrakennusta.
Koordinaattorit: Outi Jolanki (TAU, JY), Päivi Ahosola (TAU) ja Katariina Tuominen (TAU)
Juhlimiskulttuurit ja seurallisuus pandemian aikana
Vuodesta 2003 sosiologipäivien yhteydessä toiminut juhlimiskulttuurien työryhmä fokusoi tällä kertaa meneillään olevan koronapandemian juhlimiseen kohdistuvien vaikutusten analyysiin. Pandeemisten sulkutilojen vaikutukset ovat ilmiselvät: laillista lupaa juhlimiseen ei ole sillä tavoin kuin juhliva yhdessäolo tavallisesti edellyttää. Läsnäoloa suuressa ihmisryhmässä – ja kaiken kaikkiaan tällaisten ryhmien muodostusta – johon kuuluu myös tuntemattomia ja juhlintatilaisuuden myötä mahdollisia tutustuttavia ihmisiä, lähekkäin oloa, halailua, suutelua ja niin edelleen, ei sulkutilan aikana enää sallita.
Etätyöryhmään osallistuivat Kaarina Kilpiö Turusta, Tijana Trako Zagrebista, Marianne Silvan-Lempinen Turusta ja Ismo Kantola Turusta.
Aktiivinen musiikinharrastus ja digitalisaatio oli Kaarinan tutkimuksen kehys. Koronapandemia motivoi ottamaan käyttöön digitaalisia etäyhteysvälineitä. Myös perinteisemmät välineet, kuten radio, tulivat esiin haastatteluissa.
Tijana kehysti esityksensä koronarajoitusten noudattamatta jättämisen sosiaalisena poikkeavuutena: kapinallisuutena ja eskaloituvana terveysongelmana.
Mariannen aiheena oli opiskelijoiden hätä. Uusien tuttavuuksien mahdollisuus on vaarassa, samoin uusien opiskelijoiden jääminen sosiaaliseen pimentoon: perinteet eivät jatku, sosiaalisten verkostojen luominen on pysähdyksissä.
Ismo pähkäili, olisiko nyt juhlinnan ja juhlivan yhdessäolon yhteiskunnallisen merkityksen uudelleenarvioinnin paikka.
Esitelmissä ja keskustelussa juhlimiskulttuurien pandeemista analytiikkaa avattiin digitalisaation tarjoumien, yleisen epäluottamuksen, sosialisaatiovajeen ja uusien tutkimusmahdollisuuksien moniulotteisessa kehyksessä.
Poikkeavuus ja sopeutuminen identiteetin ja integriteetin lähteenä sekä uhkana yksilön ja yhteisön tasolla, toisaalta suuri neuvottomuus rajoitusten äärellä, olivat keskeiset keskustelunaiheet työryhmässä tällä kertaa.
Koordinaattori: Ismo Kantola (TY)
Kanssatutkimusta – mutta miksi ja miten? Empiirisiä, teoreettisia, tutkimuseettisiä ja tieteenfilosofisia tarkasteluja kanssatutkimuksen mahdollisuuksista ja haasteista
Kanssatutkijuudesta keskusteltiin molempina päivinä kokoontuneessa työryhmässä yhteensä seitsemän esityksen voimin. Torstain sessio käynnistyi Outi Hietalan (Suomen Klubitalot ry) esityksellä, jossa käsiteltiin mielenterveyskuntoutujien Klubitaloissa toteutettavan yhteistutkimuksen teoreettisia ja metodologisia lähtökohtia. Esityksessä tulivat esiin sekä kanssatutkijoiden välisten suhteiden monimuotoisuus että tutkimuksen tekoon osallistuvien yhteisöllisten asemien vaikutukset tuotettuun tietoon ja sen sovellettavuuteen.
Maija Jäppisen (HY) esityksessä pohdittiin osallisuuden ja yhteistutkijuuden mahdollisuuksia sosiaalityön käytäntötutkimuksessa sekä näiden paikkaa eri tavoin nimetyissä mutta samansuuntaisissa lähestymistavoissa. Salla Jutilan ja kumppaneiden (LY) esitys puolestaan pohjautui vastuullisuutta matkailun jakamistaloudessa Lapissa tarkastelevaan yhteisölliseen toimintatutkimukseen. Myös tässä esityksessä korostuivat osallisuuden ja tutkimuksen vaikutusten kysymykset, joita tarkasteltiin suhteessa toimijoiden välisten eturistiriitojen ja yhteiskunnallisessa keskustelussa tuotettujen vastakkainasetteluiden kontekstissa muotoutuviin tutkimusryhmän asemointeihin.
Neljäntenä kuultiin Tiina Sotkasiiran (ISY) ja Rikkovat rajat –kollektiivin puhevuoro, jossa esiteltiin kuljeskelevaan otteeseen pohjautuvaa tutkimusta turvapaikanhakijoiden arjesta, ja pohdittiin kuljeskelun synnyttämää naurua rajoja näkyväksi tekevänä ja niitä purkavana toimintana. Torstain viimeinen esitys pohjautui Meri Kulmalan (HY) ja Anna Fominan (HY) tutkimukseen luoteisvenäläisten lastensuojelusta itsenäistyvien nuorten kanssa. Esityksessä pureuduttiin oikeanlaiseen tietämiseen ja pohdittiin normatiivisten aikuistumisen tarinoiden tuottumista nuorten kanssa tehdyissä (vertais)haastatteluissa.
Perjantain sessio alkoi Katariina Hakalan (TAU) ja Noora Hakalan esityksellä, jossa keskityttiin muun muassa kanssatutkijoiden anonymiteetin suojelemiseen liittyviin ristiriitoihin ja ratkaisuihin. Esityksessä tuli vahvasti esiin myös kokemusasiantuntijuuden arvokkuus etenkin palvelujärjestelmää kehittämään pyrkivässä tutkimuksessa. Tutkimuseettiset kysymykset olivat myös Sanna Spišákin (TY) esityksen keskiössä. Esityksessä peilattiin kriittisesti kanssatutkijuuteen kuuluvaa dynaamisuutta ja dialogisuutta suhteessa virallisiin tutkimuseettisiin periaatteisiin ja ennakkoarviointiin, joissa puolestaan korostuu ennakoiva riskien hallinta.
Kolmannen perjantain esityksen piti Satu Olkkonen (Taideyliopisto), joka esitteli Nuorten turvataloilta apua saaneiden nuorten kanssa tehtyä taiteellista tutkimusta. Esityksessä käsiteltiin taiteen tuottamaa tietoa toivon pedagogiikan kehyksessä, ja tarkemmin yleisöesitykseen tähtäävän taiteellis-tutkimuksellisen toiminnan mahdollisuuksia vahvistaa nuorten yhteiskunnallista osallisuutta. Päivän päätteeksi työryhmän koordinaattorit esittelivät Kanssatutkijuuden tutkijaverkoston toimintaa ja tulevia yhteistyösuunnitelmia (https://blogs.helsinki.fi/kanssatutkimus/).
Keskustelu työryhmässä oli rikasta ja uusia, yhteisiä oivalluksia herättävää. Yhteistä tarttumapintaa löytyi etenkin tutkimuseettisiin ohjeistuksiin ja ennakkoarviointiin liittyvistä dilemmoista, joita Kanssatutkimuksen tutkijaverkosto pyrkii viemään keskusteluun yliopistojen eettisten ennakkoarviointien toimikuntien kanssa. Kanssatutkimukselliset keskustelut jatkuvat aktiivisesti verkoston tapaamisissa ja tulevissa yhteisjulkaisuissa!
Koordinaattorit: Meri Kulmala (HY) ja Satu Venäläinen (HY)
Kasvatuksen ja koulutuksen kulttuurit / Cultures of Education and Schooling
Torstaina kokoontuneessa Kasvatuksen ja koulutuksen kulttuurit -työryhmässä tarkasteltiin kasvatuksen ja koulutuksen kulttuurisia prosesseja empiirisestä näkökulmasta. Joonas Luukkonen (HY) esitteli väitöskirjatutkimustaan, jossa tarkastellaan yhdeksäsluokkalaisten kouluun ja oppimiseen liittyviä asenteita, tapoja ja käyttäytymismalleja sekä hyvinvointia Helsingin metropolialueen yläkouluissa. Tutkimuksen tulokset viittaavat koulumyönteisyyden symbolisen arvon vaihteluun koulujen välillä, mutta tutkimus toi myös esille eroja sukupuolten välillä. Mitä korkeammin koulutettu alueen aikuisväestö on, sitä suurempaa positiivista symbolista arvoa koulumyönteisyys koulun vertaissuhteiden kentällä näyttää kantavan poikien keskuudessa. Tyttöjen väliset erot puolestaan eivät olleet merkittäviä. Heidi Elmgren (CERADA, Taideyliopisto) tarkasteli esityksessään musiikkioppilaitosten kulttuureita. Vuosina 1995–2015 musiikkiopistossa opiskelleiden kokemukset ulossulkemisista ja mukaan ottamisista kertovat oppilaitosten hierarkkisuudesta. Oppilaiden kunnioitus ja yhdenvertainen kohtelu ei aina ole toteutunut ja oppilaiden on pitkälti oletettu mukautuvan musiikkiopistojen toimintatapoihin. Tutkimuksessa tuodaan esiin myös tapoja, joilla hierarkkisuuteen ja tunnustuksen myöntämiseen liittyviä ongelmia on ratkaistu musiikkioppilaitoksissa viime vuosina. Katja Hiltunen (ISY) kertoi väitöskirjatutkimuksestaan, joka käsittelee painotetun opetuksen merkitystä yläkoulun arjessa. Esityksessä tarkasteltiin oppilaiden kokemuksia koulusta painotetun ryhmän ja yleisopetuksen ryhmän näkökulmista. Ryhmien välisiä eroja analysoitiin affektien kautta miettien, mitä mahdollisuuksia erilaiset kokemukset avaavat tai sulkevat pois. Sirpa Lappalainen (ISY) lähestyi kerronnallisella otteella haastatteluaineistoa, jossa erityistä tukea tarvitsevien lasten äidit kertoivat kohtaamisistaan kasvatusinstituution kanssa.
Ryhmässä virisi vilkasta keskustelua paitsi sukupuolten välisistä eroista myös kasvatuksen ja koulutuksen hierarkkisuudesta. Pohdittiin oppilaitosten sisäisen kulttuurin merkitystä paitsi oppilaiden motivaatioon myös vanhempien käsityksiin omista mahdollisuuksista vaikuttaa lastensa kokemuksiin. Työryhmässä käydyt keskustelut tekivät näkyväksi sen, miten samat asiat ja aiheet ovat ajankohtaisia koko sektorilla.
Koordinaattorit: Katja Hiltunen (ISY) ja Sirpa Lappalainen (ISY)
Kasvatussosiologia ja koulutuspolitiikka
Kasvatussosiologian ja koulutuspolitiikan työryhmässä pidettiin yhdeksän alustusta. Torstain kokonaisuus käsitteli erityisesti koulutuksessa näkyviä ja koulutuksessa tuotettavia positioita. Esityksiä yhdisti analyyttinen katse, joka kohdistettiin koulutusjärjestelmän oikeudenmukaisuuteen, osallisuuteen ja hyvinvointiin. Jawaria Khan (HY) ja Quivine Ndomo (JY) avasivat työryhmän tarkastelemalla nuorten maahanmuuttotaustaisten tutkijoiden urapolkuja ja osallisuutta Suomen tiedekentällä. Katariina Mertanen (HY) jatkoi muuttuvan yhteiskunnan ja koulutuksen tulkintaa tarkastelemalla, miten koulutuksen digitalisoituminen, psykologisoituminen ja neurotieteistyminen muuttavat nuorisokoulutusta ja koulutuksen hallintaa. Koulutuksella hallitaan ja määritetään nuorten ohjausta, kuten Samira Harjula (HY) esitti alustuksessaan. Tutkimukset kuvaavat, miten koulutuspoliittisessa (dokumentti)puheessa muunnetaan esimerkiksi työmarkkinapolitiikan, elinikäisen oppimisen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden diskursseja suomalaiseksi koulutuspolitiikaksi.
Ohjauksen ja nuorisokoulutuksen lisäksi työryhmässä kuultiin ammatillisen koulutuksen roolista sosiaaliselle integraatiolle ja yhteiskunnalliselle vakaudelle. Antti Seitamaa (HY) kertoi, kuinka ammatillisen koulutuksen asiantuntijat merkityksellistävät monikulttuurisuuden ja integraation edistämisen tavoitteet työssään. Janne Varjo (HY) ja Mira Kalalahti (TY) tarkastelivat puolestaan haastatteluaineistolle toteutetun aktantiaalisen analyysin avulla nuorten toimijuutta osana mahdollisuuksien rakennetta. Työryhmän päätti Minna Saarisen (HY) esittämänä työryhmän tulokset lukiolaisten hyvinvoinnin ulottuvuuksista ja oppimisen tuesta. Sessiota yhdisti ajatus nuorten koulukiinnittymisen moniäänisyydestä ja monitoimijaisuudesta.
Työryhmän toisen päivän keskiössä olivat koulutuksen paikalliset muodot ja koulutusjärjestelmän muutokset. Session avasivat Kalalahden ja Varjon pohdinnat paikallisen universalismin paradoksaalisuudesta. He kysyivät, voidaanko Suomessa puhua enää perusopetuksen yhdenvertaisuudesta kunnallisten koulupolitiikkojen eriytyessä. Koulutuksen eriytymistä käsitteli myös Anu Railasto-Moran (OY), jonka esitys avasi marketisaation ilmiöitä paikallisilla koulumarkkinoilla. Lukiokoulutuksen markkina on luonut kuntien ja niiden lukioiden välille jännitteitä sekä laatua, saavutettavuutta ja yhdenvertaisuutta eriyttäviä kehityksiä. Työryhmän päätti Tiina Parviaisen (HY) tutkimus aikuiskoulutusjärjestelmän muutoksista ja työelämän tarpeisiin riittävistä perustaidoista. Hänen tutkimuksessaan tarkastellaan aikuisväestön perustaitoja mittaavan PIAAC-tutkimuksen yhteiskunnallista ja koulutuspoliittista viitekehystä.
Työryhmä kiittää keskusteluja koulutuksen yhteiskunnallisia merkityksiä auki purkavista näkökulmista.
Koordinaattorit: Mira Kalalahti (TY) ja Janne Varjo (HY)
Kohti dataohjautuvaa yhteiskuntaa: odotuksia, jännitteitä ja ehtoja / Towards a data-driven society: expectations, tensions and prerequisites
Monitieteisessä työryhmässä käytiin vilkasta keskustelua siitä, miten uusia dataohjautuvia teknologioita juurrutetaan julkiselle sektorille. Torstaina suomenkielinen sessio koostui neljästä esityksestä ja perjantaina englanninkielinen sessio koostui kolmesta esityksestä.
Torstain avausesityksessä Juho Pääkkönen (HY & Aalto) esitti, että algoritmeilla toimintaa järjestävinä mekanismeina on merkittäviä yhtäläisyyksiä byrokratiatutkimuksessa käsiteltyihin työrutiineihin. Algoritmien tarkasteleminen byrokraattisina hallintamekanismeina auttaa muuttamaan automaatioon kohdistuvan kritiikin kiinnostaviksi algoritmisten järjestelmien virheenhallintaa koskeviksi empiirisiksi tutkimuskysymyksiksi.
Ville Aula (LSE) osoitti, että vaikka datalla on puheen tasolla keskeinen rooli Iso-Britannian sosiaalipalveluita tuottavalla kolmannella sektorilla, varsinaiset digitaaliset teknologiset käytänteet ovat vain pienessä roolissa verrattuna perinteisiin tilastollisiin menetelmiin. Pienillä kolmannen sektorin toimijoilla ei ole samoja mahdollisuuksia hyödyntää uusia datapohjaisia teknologioita kuin suurilla toimijoilla. Tämä vaikuttaa niiden tulevaisuudennäkymiin.
Salla Turpeinen, Virpi Inkinen ja Kaarlo Laine esittelivät tutkimussuunnitelmaansa ja ensimmäisiä havaintojaan tutkimuksesta, jonka tavoite on soveltaa tekoälypohjaista tekstianalytiikkaa liikunnan edistämisen aineistoihin sekä yhdistää saatuja tuloksia valtakunnalliseen terveysdataan ja kuntien tilastotietoihin. Esityksessä nostettiin esille ongelmia ja haasteita, joita liittyy datan kokoamiseen, analyysiin ja käyttöön.
Paula Saikkonen (THL) ja Minna van Gerven (HY) kysyivät, millaisia ennakoituja ja ennakoimattomia seurauksia perustoimeentulotuen digitalisoinnilla oli viimesijaiseen turvaan. Asiakirja-aineiston ja empiiristen tutkimusten avulla he esittivät, että valtakunnallinen ohjeistus ja perustoimeentulotuen sähköinen käsittelyjärjestelmä näyttää lisänneen muodollista yhdenvertaisuutta. Epäselvää kuitenkin on, miten viimesijaisella turvalla tavoiteltu tosiasiallinen yhdenvertaisuus toteutuu tai millaiset edellytykset yhdenvertaisuuden parantamiselle ovat.
Santeri Räisänenpohti esityksessään kysymystä ”mikä on AuroraAI?”. Hän hahmotteli, miten AuroraAI-projektille on ominaistamoninaisuus ja epäselvyys. Hän ehdotti, että AuroraAI-projektissa moninaisuus ja mystifiointi toimivat työkaluina julkisten palvelujen järjestämisessä datan keräämisen ja käytön ympärillä.
Tuukka Lehtiniemi (HY) ja Minna Ruckenstein (HY) esittelivät tutkimuksensa alustavia tuloksia, jossa he analysoivat tekoälyyn liittyviä mielikuvastoja ja niiden soveltuvuutta sosiaalihuollossa. He puoltavat tarvetta alhaalta ylöspäin suuntautuneille mielikuvastoille, jotka heijastaisivat myös sosiaalityöntekijöiden odotuksia tekoälyn suhteen.
Marta Choroszewicz (ISY) ja Marja Alastalo (ISY) esittelivät tutkimuksensa, jossa he analysoivatdatapohjaisten teknologioiden rakentamiseen liittyviä valtasuhteita julkisessa terveydenhuollossa ja sosiaalipalvelussa. Tutkimuksen tulokset korostavat viestinnän ja osallistavamman kehitystyön merkitystä teknologisten ratkaisujen etsinnässä.
Koordinaattorit: Marta Choroszewicz (ISY) ja Marja Alastalo (ISY)
Kulutuksen ja kulttuurin sosiologia
Vuosien ajan Sosiologipäivillä kokoontunut työryhmä keräsi jälleen yhteen laajan kirjon kulutuksen ja kulttuurin sosiologiasta kiinnostuneita tutkijoita. Molempina päivinä kokoontunut työryhmä sisälsi kolmetoista esitelmää, joiden aiheet vaihtelivat kulttuurin kulutuksesta ulkonäköä koskevaan tutkimukseen ja teatterirituaaleista ruoan ja viinin sosiologiaan.
Torstain ensimmäisessä esityksessä kuultiin Daria Morozovan (Aalborgin yliopisto) alustavista tutkimustuloksista älyvaateteknologiaan liittyvistä käytäntöjen repertuaareista suomalaismediassa. Python-koodin avulla löydetyt repertuaarit liittyivät niin terveyteen, teknologiaan kuin talouteenkin.
Käytäntöjen teorioihin nojattiin myös seuraavassa Jani Varpan ja Visa Heinosen (HY) esityksessä koskien teatterissa käymisen ritualistista käytäntöä. Kirjoittajat näkivät vahvasti arjen tutkimuksen parissa käytetyn teoriaperheen osoittautuvan hyödylliseksi myös kulutuksen, kulttuurin sekä ritualistisissa kontekteissa.
Kirsti Sippel, Erica Åberg ja Outi Sarpila (TY) tarkastelivat yhteiskunnan ulkonäkökeskeisyyttä nuorten miesten näkökulmasta. Tutkijat pohtivat, keitä ulkonäön tärkeyden muutos erityisesti koskee ja yhdistyvätkö ulkonäön arvotuksen muutokset vaihteluun muissa elämänarvoissa.
Anna Grahnin (TY) tutkimus tarkasteli ulkonäköurheiluun kohdistuvia asenteita. Myönteisimmin ulkonäköurheiluun suhtautuivat korkeakoulutetut, ja kriittisimpiä suhtautumisessaan oli naiset, erityisesti toisten naisten urheilua kohtaan.
Ulkonäköteemaa jatkoi Erica Åbergin ja Laura Salosen (TY) Instagram-kuvapalvelun kommentteja analysoiva karvattomuuden normia haastava tutkimus. Tutkijat näkivät ihokarvojen potentiaalisesti tarjoavan kantajalleen sosiaalista pääomaa.
Ossi Sirkka ja Semi Purhonen (TAU) esittivät suomalaisen kulttuurisen kartan muutoksia viimeisen vuosikymmenen ajalta. Kulttuuriset käytänteet jakautuivat yhäkin selkeästi yhtäältä perinteinen–moderni-jaon ja toisaalta legitiimi–epälegitiimi-jaon mukaisesti.
Riie Heikkilä (TAU) tarkasteli sitä, mitä kulttuurinen osallistumattomuus nykypäivän Suomessa merkitsee ja millaisia arkisia osallistumisen muotoja voidaan löytää, kun tutkimusmenetelmät kalibroidaan osuvalla tavalla.
Perjantain aloitti Jarmo Kallunki (TAU) esitelmöiden sosiaalisen nousun ja kulttuuriosallistumisen suhteesta nyky-Suomessa. Ensitulosten perusteella työväenluokasta keskiluokkaan nousseiden osallistuminen keskiluokkaisiin kulttuurimuotoihin on vähäisempää kuin toisen polven keskiluokkaisten.
Ella Lillqvist ja Päivi Timonen Kuluttajatutkimuskeskuksesta (HY) esittelivät tutkimustaan pikavippimarkkinoiden ”markkinaväkivallasta” ja sen yhteydestä lainanottajien tunteisiin. Tulosten mukaan velallisen alkujaan toiveikkuus muuttuu velkakierteen myötä ahdistukseksi ja depressioksi.
Laura Salmivaara, Kaisa Torkkeli, Mari Niva, Johanna Mäkelä ja Annukka Vainio (HY) tarkastelivat, miten COVID-19-pandemiaan liittyvät rajoitukset muuttivat ruoanlaittoa ja -ostamista, osaamisen kokemuksia ja tunteita suomalaisissa kotitalouksissa. Ensitulosten mukaan rajoitusten aikana ruokaa laitettiin enemmän kotona, ruokaostosten tekeminen verkossa lisääntyi ja osaamisen koettiin parantuneen.
Elena Reinistö, Olli Kiviruusu ja Hanna Konttinen (THL & HY) analysoivat sosioekonomisen aseman yhteyksiä syömisen rajoittamiseen ja tunnesyömiseen. Sekä syömisen rajoittaminen että tunnesyöminen olivat naisilla yleisempiä kuin miehillä. Syömisen rajoittaminen oli yhteydessä naisilla korkeampaan tulotasoon, miehillä korkeampaan ammattiasemaan. Naisilla tunnesyöminen oli yhteydessä koettuihin talousvaikeuksiin, mutta miehillä tunnesyöminen ei liittynyt SES-muuttujiin.
David Inglis (HY) piti esitelmän kehitteillä olevasta viinin sosiologiasta, ja kuvasi viinin yhteiskunnallistumisen ja teollistumisen neljä vaihetta niihin liittyvine ideologisine ja käytännöllisine ulottuvuuksineen. Esitelmässä luonnosteltiin viinin sosiologisen tutkimuksen tutkimusohjelmaa.
Työryhmän lopuksi Taru Lindblom (HY) tarkasteli sitä, millä tavoin suomalaisten ruokaan kohdistuvassa puheessa kuuluu ymmärrys erilaisuuden sietämisestä. Tutkimuksessa käytettiin hyväksi kulinaarisen kosmopolitanismin ja avoimuuden moodien viitekehyksiä.
Koordinaattorit: Jarmo Kallunki (TAU) ja Taru Lindblom (HY)
Läheissuhteiden tutkimus toivoa luomassa?
Kahtena päivänä kokoontunut työtyhmä kokosi yhteen esityksiä, joissa käsiteltiin monista näkökulmista läheissuhteita ja erityisesti niitä koskevien ideaalien ja käytäntöjen välisiä jännitteitä, rakenteiden ja toimijoiden dynamiikkaa niissä sekä tutkijan roolia läheissuhteita koskevan tiedon tuottajana.
Ella Alin (HY) tarkasteli esityksessään valkonormatiivisuudesta poikkeavia parisuhteita ja sitä, miten rodun kulttuuriset arkistot, rasismi ja maailmankuvan muutokset näkyvät niissä. Esiin nousi tutkijan rooli tiedon tuottajana rodullistuneen yhteiskunnallisen ilmiön tutkimisessa.
Sini Järnströmin (HY) esitys pureutui parisuhteen ”kolmannessa iässä” aloittaneiden yli 70-vuotiaiten läheissuhteisiin. Perhesuhteiden konfiguraatio muotoutui uudella tavalla uuden kumppanin saamisen jälkeen, mikä näkyi muun muassa juhlapyhien vietossa, elämäntapahtumien myötä sekä suhteessa lapsiin ja lastenlapsiin.
Elina Turjanmaa ja Outi Kähäri (OY) käsittelivät jälkimuistin käsitteen kautta (iso)vanhempien kokemusten siirtymistä jälkipolville inkeriläistaustaisten perheiden vainojen ja pakkomuuttojen kontekstissa. He reflektoivat tutkijan roolia tutkittaessa nonverbaalisti – hiljaisuuksina ja sanattomana tunneilmaisuna – ilmaistua tietoa läheissuhteissa.
Vaula Helin (ISY) käsitteli esityksessään itsellisten äitien haastattelupuheen sukupuolittuneita läheissuhdekategorioita, erityisesti sitä, miten miehen tai lapsen isän kategoria rakentuu tutkittavien äitien puheessa. Helin pohti myös, miten tutkijana puhua itsellisten äitien lapsiperheistä luomatta tai vahvistamatta narratiivia perhemallista, josta lähtökohtaisesti puuttuu jotain.
Aino Luotosen (HY) esitys monitasoisesta läheisyydestä aikuisten sisaruussuhteissa pureutui konfigurationaaliseen logiikkaan: perheellisillä aikuisilla sisaruussuhteet asettuvat tiiviisti osaksi läheissuhteiden verkostoa. Sisaruussuhteiden läheisyydessä on useita kerroksia, jotka muotoutuvat eletyn elämän eri vaiheissa.
Koordinaattorit: Aino Luotonen (HY) ja Vaula Helin (ISY)
Mielenterveys/sairaus ja toivo
Mielenterveys/sairaus ja toivo -työryhmä kokosi yhteen mielenterveyttä, mielenterveyspolitiikkaa ja -työtä sekä mielenterveysaktivismia tarkastelevaa tutkimusta.
Työryhmässä oli kaikkiaan seitsemän esitystä.
Jaakko Harkko (HY) aloitti esityksellä haitallisten työolojen ja mielenterveyden toimintakyvyn välisestä yhteydestä Helsingin kaupungin nuorempien työntekijöiden keskuudessa. Harkon tutkimustulokset osoittavat, että haitalliset psykososiaaliset työolot olivat yhteydessä huonoon mielenterveyden toimintakykyyn nuorilla työntekijöillä, kun taas fyysiset työolot eivät olleet. Harkko peräänkuulutti tutkimuksellaan nuorten työntekijöiden mielenterveyden toimintakyvyn edistämistä psykososiaalisten työolojen parantamisella.
Elina Ikävalkon (HY) esitys käsitteli affektiivisia strategioita mielenterveysaktivismissa. Hän toi esiin, kuinka aktivismi pyrkii tekemään mielenterveyspolitiikan ja -työn ongelmia näkyväksi, saamaan näkyvyyttä ja herättämään keskustelua tavoilla, jotka hyödyntävät mielenterveyden vaikeuksia kokeneiden ihmisten tarinoita ja kokemuksia. Näitä tuodaan esiin esimerkiksi erilaisin taiteellisen ilmaisun keinoin, jolloin yleisö kutsutaan osallistumaan ja affektiivisesti eli kehollisesti tuntien samaistumaan mielenterveyden vaikeuksia kohdanneiden ihmisten kokemuksiin. Ikävalkon mukaan aktivismi nostaa yksilöllisen kokemuksen kollektiiviselle tasolle ja auttaa näin luomaan keinoja yhteenkuuluvuuden, poliittisen toimijuuden ja toivon rakentamiseen.
Tuuli Kurki (HY) tarkasteli esityksessään nuorten mielenterveyspalveluiden verkkosivujen kuvastoja representaation ja valkoisuuden käsitteiden avulla kysyen, millaista kuvastoa nuorten mielenterveyspalveluissa esitetään ja millaisia samastumismahdollisuuksia kuvastot tarjoavat ei-valkoisille nuorille. Kurjen analyysi osoitti kuvastojen nuorten näyttäytyvän pääosin valkoisina ja hyvinvoivina. Kun mielenterveyspalveluiden ”tiloja” hallitsee valkoisuus, voivat ei-valkoiset nuoret kokea olevansa ”sopimattomia” tai ”kuulumattomia” näihin tiloihin, jonka seurauksena tilat eivät myöskään tunnu mukaan ottavilta tai turvallisilta. Näkymättömyys on myös ulossulkemista, jonka kautta ei-valkoisia nuoria voidaan marginalisoida palveluissa.
Jarkko Salminen (TAU) tarkasteli esityksessään työnantajien edustajien näkökulmasta nuorten mielenterveyskuntoutujien työllistymisen mahdollisuuksia. Hän toi esiin neljä keskeistä haastetta, jotka vaikuttavat nuorten mielenterveyskuntoutujien työllistämiseen. Keskeisin haaste esimiesten näkökulmasta on kuntoutujien työllistämiseen liittyvä taloudellinen riski, josta he kantavat vastuun. Toinen haaste ovat kuntoutujan omat lähtökohdat – esimerkiksi motivaatio – työn tekemiselle. Kolmanneksi he pohtivat, riittävätkö heidän omat taitonsa esimiehinä tarjoamaan mahdollista tukea kuntoutujalle. Neljäs haaste on kuntoutujia tukevan sosiaalisen ja fyysisen työympäristön luominen. Esimiehet olivat myös kehittäneet omia ratkaisuja näihin haasteisiin vastaamiseksi ja nuorten kuntoutujien tukemiseksi.
Janina da Silva Gonçalves (HY) ja Elina Ikävalko (HY) tarkastelivat esityksessään opiskelijasubjektin ja kyvykkyysihanteiden tuottamista Nyyti ry:n verkkosivujen Tarinat-osioissa julkaistuissa opiskelijoiden mielenterveysaiheisissa kertomuksissa. Yhtäältä tarinoissa uusinnettiin uusliberalistista kyvykkyysihannetta tuottamalla aktiivisen ja yrittäjähenkisen työntekijäkansalaisuuden subjektiviteettia, mutta toisaalta niissä myös kyseenalaistettiin ihanteen suorituskeskeisyyttä.
Anne-Mari Souton (ISY) esitys käsitteli etnisten ja rodullistettujen vähemmistöjen parissa tehtävää uraohjausta. Uraohjaustyön ammattilaisten haastatteluihin perustuvassa analyysissaan Souto osoittaa, että sosiaalisiin ja kulttuurisiin eroihin sekä yhteiskunnalliseen eriarvoisuuteen liittyviä kysymyksiä voidaan onnistuneesti sisällyttää myös uraohjaukseen, vaikka ne usein jätetään sen ulkopuolelle. Toisin tekemisen mahdollisti niin ohjaajan kuin ohjattavankin intersektionaalisen position hahmottaminen sekä myös ohjaajan ottama rooli ohjattaviensa asianajajana arjen rasismin ja maahanmuuttobyrokratian edessä.
Mari Turja (TAU) päätti työryhmän inhimillisellä puheenvuorollaan toivon roolista sairaanhoidossa ja asiakkaan kohtaamisessa. Hän puhui toivon luomisesta erityisenä työmenetelmänä, jossa tärkeää on valta-asetelmista purettu läsnäoleva vuorovaikutus, kuulluksi tuleminen ja usko siihen, että tulee autetuksi. Soten ammattilaisten ohella Turja korosti erityisesti kokemusasiantuntijoiden merkitystä toivon luomisessa potilaalle.
Koordinaattorit: Elina Ikävalko (HY), Tuuli Kurki (HY) ja Sanna Rikala (TAU)
Miten tiedettä kuvitellaan?
Ensimmäistä kertaa Sosiologipäivillä kokoontunut työryhmä keskusteli tieteeseen liittyvästä kuvittelusta sosiologian ohella muun muassa antropologian, perinteentutkimuksen, taiteellisen tutkimuksen, tieteen- ja teknologian tutkimuksen sekä tulevaisuudentutkimuksen näkökulmista. Työryhmässä virinnyt keskustelu oli molempina päivinä erittäin vilkasta, ja eri tieteenalojen näkökulmat asettuivat siinä hedelmälliseen vuoropuheluun. Työryhmässä kuultiin kahden päivän aikana yhteensä seitsemän ajatuksia virittävää esitystä. Niissä lähestyttiin kuvittelua erityisesti kolmesta tulokulmasta: 1) miten tieteen tekijät ja eri yleisöt kuvittelevat tiedettä ja tieteen suhdetta muuhun yhteiskuntaan, 2) miten kuvittelua käytetään tiedonmuodostuksen näkökulmasta metodologiana ja tutkimuksen menetelmänä ja 3) miten kuvittelu liittyy tieteen tekemisen ja ajattelun ehtoihin.
Terhi Esko (TAU) tarkasteli sitä, miten vaikuttavuutta kuvitellaan tutkimuslähtöisten innovaatioiden kaupallistamisprosesseissa terveysteknologian sekä biolääketieteen aloilla. Esitys pohjasi käynnissä olevaan tutkimukseen akateemisista yrittäjistä, jossa aineistona ovat innovaatio-ohjelmaan osallistuneiden tutkijoiden haastattelut.
Kirsi Heimonen (Taideyliopisto) Taiteellisen tutkimuksen keskuksesta tarkasteli ruumiillista kuvittelua tiedon tuottamisen tapana Muistoihin kaivertuneet tilat -hankkeessa tutkimiensa mielisairaalamuistojen yhteydessä. Menetelmänä tutkijan ruumiillinen altistuminen kirjoitetuille muistoille tuottaa taidetekoja. Esimerkkinä hän kuvasi teostaan Kävelyhäkki (2019), joka on pystytetty Lapinlahden sairaalan pihaan.
Elina Niiranen (ISY) lähestyi kuvittelua osana kenttätyötä ja kuvitteellisia kenttämatkoja. Hän tarkasteli sitä, millaisena kuviteltu Neuvosto-Karjala näyttäytyi kielentutkija Pertti Virtarannan sodanjälkeisillä keruumatkoilla ja miksi hän halusi kuvata Karjalan juuri siten, paikan menneisyydestä käsin. Kuviteltu Karjala myös matkusti Virtarannan mukana kenttätöihin ja vaikutti siellä käytyihin keskusteluihin.
Marja-Liisa Honkasalo (TY, Taideyliopisto) pohti puheenvuorossaan ajattelun merkitystä kuvittelemisen lähtökohtana ja kuvittelun kohteena. Keskeisenä kysymyksenä hän nosti esiin ajattelun maailmallisuuden sekä sen, millaisia ehtoja ajattelulle tarjoutuu nykyisessä uusliberaalissa tulosorientoituneessa yliopistossa.
Juha Kuvajainen (JY) esitteli väitöskirjatutkimustaan, joka pureutuu nykytieteen tietoteoreettisiin lähtökohtiin ja maailmankuviin. Esitys keskittyi kyseenalaistamaan laajasti vallitsevan materialistisen maailmankuvan lähtökohtia ja rajoitteita tieteellisen tiedon tuottamiselle.
Pia Vuolanto ja Linda Pitkänen (TAU) tarkastelivat lääketieteen kuvittelua täydentävissä ja vaihtoehtoisissa hoitomuodoissa. Lääketieteen kuvittelu kiinnittyy laajempiin kysymyksiin tieteen ja kansalaisten suhteista sekä kansalaisten mahdollisuuksista vaikuttaa tieteen eettisiin ja tietoteoreettisiin lähtökohtiin.
Kia Andell (TY) pohti esityksessään tieteessä vallitsevia kuvitelmia tiedettä haastavista ja tieteelliseen tietoon kriittisesti suhtautuvista kansalaisista. Mieli ja toinen -hankkeeseen kerääntyneen kirjeaineiston valossa esitys tarkasteli kummien kokemusten politisoitumista ja niiden käynnistämää kansalaisten vuorovaikutusta tieteen kanssa.
Tieteidenvälisiä keskusteluja kuvittelun tematiikasta tullaan vuoden mittaan jatkamaan perustamassamme Kuvittelu-lukupiirissä, joka on avoin kaikille aiheesta kiinnostuneille. Lisätietoja antavat työryhmän koordinaattorit.
Koordinaattorit: Kia Andell (TY) ja Marja-Liisa Honkasalo (TY, Taideyliopisto)
Muuttuvat työt, tilat ja materiat
Muuttuvat työt, tilat ja materiat -työryhmä kokoontui torstaina. Työryhmä muodostui seitsemästä esitelmästä, jotka kaikki tavalla tai toisella käsittelivät ajatusta muuttuvasta työstä ja siihen kytkeytyvistä työn sisällöistä, tekemisen ehdoista ja käytännöistä.
Katriina Heljakan (TY) ja Annika Blombergin (TAU) esitys käsitteli leikillisyyttä osana työympäristöä. Esityksessä hyödynnettiin affordanssin käsitettä analysoimaan, minkälaiset monitilan piirteet voisivat toimia tarjoumina aikuisten leikillisyydelle. Esityksessä leikillisyyden tarjoumia käsitteellistettiin visuaalisina, taktillisina, liikunnallisina ja sosiaalisina. Esitelmässä leikillisyyden esitettiin olevan keskeinen uusi tapa, jolla niin sanotussa tietotaloudessa organisoidaan työntekijöitä ja taloudellista arvoa.
Hieman toisesta näkökulmasta monitilaa analysoi esitelmässään Freja Harjunheimo (TAU), joka tarkasteli uusia tilaratkaisuja avoterveydenhuollossa pureutuen siihen, minkälaista työntekijyyttä uudistetut terveydenhuollon tilat tuottavat. Näennäisesti hierarkioita purkavat avoimet tilat voivatkin toimia hierarkioiden uudelleenrakentajina. Hierarkkisuutta rakennettiin esimerkiksi antamalla joillekin ammattiryhmille erivapauksia tilojen suhteen ja sisustamalla yhteiset tilat istuinryhmillä, joissa mahtui istumaan vain pieniä porukoita yhdessä. Pienet istuinryhmät tuottivat elettyä kokemusta yhteisöllisyyden katoamisesta.
Anne Sorosen (TAU) ja Anu Koivusen (TAU) esitelmä käsitteli näyttelijöiden digitaalista työtä affektiivisena tilana. Päiväkirja- ja haastatteluaineistojen pohjalta näyttelijöiden digitaalisesta työstä voi tunnistaa niin emotionaalisen työn, affektiivisen työn kuin esteettisenkin työn piirteitä. Digitaalinen työ näyttäytyy reflektiona paitsi alustojen ja näyttelijän työn ominaispiirteistä myös uuden työn vaatimista uudenlaisista asemoitumisista suhteessa yleisöihin, kollegoihin, projekteihin ja itseen. Oman ja muiden katseen ja läsnäolon ehtojen ja mahdollisuuksien pohdinta on osa digitaalisen työn kuormittavuutta.
Ilkka Levä (HY) kertoi kirjaprojektistaan, joka käsittelee työttömyyden affekteja palkkatyön yhteiskunnan murroksessa. Palkkatyöhön perustuvassa yhteiskunnassa työttömät on yhtäältä syrjäytetty yhteisöstä, ja toisaalta samalla heidät myös pyritään vetämään yhteisöön takaisin työvoimareservinä ja kuluttajakansalaisina. Näin työttömät toimivat kapitalistisen kulutusyhteiskunnan uusintamisen resursseina. Levä pohti esitelmässä, minkälaisia mahdollisuuksia vastarinnalle tällainen asetelma voi työttömille tarjota.
Inka Laisi (HY) käsitteli esitelmässään tutkimustaan lääkäreiden koulutuksesta. Uusi työkulttuuri, jossa korostetaan tulosvastuullisuutta, on tutkimusten mukaan muuttanut lääkäriksi opiskelua ja lääkärinä toimimista. Laisi analysoi muun muassa sitä, miten koulutuksessa tuotetaan yleislääkärin ammatillista toimijuutta ja miten tämä lääkärin toimijuus kytkeytyy potilaslähtöisyyteen. Tutkimuksessa figuroidaan myös, miten ruumiillinen ja hiljainen tieto ilmenevät lääkäreiden puheessa.
Ville Savolainen (TAU) tarkasteli hotellisiivoojien työtä ja sen jännitteisiä muutoksia ulkoistamisen ja hotellien välisen kilpailun suhteen. Muutokset ovat luoneet uusia vaatimuksia ja standardeja siivoojien työhön sekä uudenlaisia työn arvottamiskäytäntöjä. Savolainen kiinnittää huomiota siihen, miten arvottamiskäytännöissä keskiössä on tila sellaisena kuin se luovutetaan vieraalle eikä tila sellaisena kuin kerroshoitajat sen työn arjessa kohtaavat. Nämä arvottamiskäytännöt luovat uuden aikastandardin, jonka mukaan hotellisiivoojien suoriutumista arvioidaan. Aikastandardiin kytkeytyy myös ympäristövalintoja, sillä kierrättäminen vaatii aikaa.
Meri Kytö (ISY) käsitteli esitelmässään muuttuvaa aistityötä kaupallisessa kaupunkitilassa. Tutkimuskohteena olivat ostoskeskuksessa työskentelevien arkipäiväinen työnteko musiikin kanssa. Aistityössä risteävät erilaiset toimijuuden ja asiantuntijuuden muodot, joita puitteistavat muutokset teknisessä infrastruktuurissa. Esitelmässä Kytö havainnollisti, miten musiikillisessa toimijuudessa risteävät muun muassa arjen materiaalisuus, kysymykset mausta, mahdollisuudet ja kyvyt tehdä valintoja sekä affektit liittyen äänimaiseman muutoksiin.
Koordinaattorit: Kirsti Lempiäinen (LY) ja Virve Peteri (TAU)
Oikeussosiologia
Oikeussosiologian työryhmässä keskusteltiin oikeuden ja yhteiskunnan suhteista kahtena päivänä. Ryhmään osallistui yhteiskuntatieteilijöitä ja oikeustietieteilijöitä. Esityksiä oli 13, ja keskustelu oli innostunutta.
Ensimmäisenä päivänä esitykset käsittelivät kontrollia, rikoslakia, rangaistuskäytäntöjä ja normien oikeutusta. Juha Kääriäinen (HY) ja Piia Aitta (Aalto) esittelivät tutkimusta, jossa tarkasteltiin rangaistuskäytännön alueellista vaihtelua sekä suunnitelmia siitä, miten määrällisiä tuloksia tullaan syventämään laadullisen tutkimuksen keinoin. Otava Piha (HY) pohti seksuaalisen hyväksikäytön (RL 20:5) pykälää: antaako se seksuaalisen autonomian lisäsuojaa ja miten tätä voidaan tutkia empiirisesti. Aino Jauhiainen (HY) esitteli restoratiivisen oikeuden näkökulmaa ja rikossovittelun tutkimuksen nykytilaa sekä sitä, miten aihetta voidaan tutkia empiirisesti Suomessa. Nora Fabritius (HY) esitteli, miten lain sosiaalisia ulottuvuuksia voidaan tarkastella jokapäiväisissä rajatarkastuksissa, ja pohti, kuinka tutkia aihetta luetettavasti haastattelututkimuksen keinoin. Tiina Malin (HY) esitteli suunnitelmaa tutkia rangaistuskäytännön yhtenäisyyttä lapsiin kohdistuvissa seksuaalirikoksissa sekä sitä, miten aihetta voi tutkia määrällisesti ja laadullisesti. Matti Muukkosen (ISY) esityksessä päästiin sosiologian ja oikeuden yhtymäkohtien erääseen ytimeen eli normin olemassaolon oikeutukseen; hän pohti, voisivatko bisnessuunnittelumallit tarjota jotain oikeustieteelle lainvalmistelussa.
Toisena päivänä painopiste oli enemmän oikeuden eri ulottuvuuksien suhteessa kansalaisten ja ammattilaisten arkisiin käytäntöihin mutta myös kysymyksissä turvasta ja turvallisuudesta vailla välitöntä yhteyttä rikosprosessiin. Kaijus Ervasti (HY), Anna Mäki-Petäjä-Leinonen (ISY) ja Minni Teerikangas (HY) esittelivät hiljattain alkanutta ikääntyvien oikeudensaantimahdollisuutta tutkivaa hanketta ja sen kertomuksiin perustuvaa aineistonkeruuta. Kati Nieminen (HY) kertoi teoreettisesta taustasta liittyen hankkeeseen, jossa tarkastellaan kulutusluottojen sääntelyä hiljaisten toimijoiden näkökulmasta. Laura Sarasoja (HY) käsitteli esityksessään velkaantuneen subjektin toimijuutta ja sen sisältämiä oikeudellisia oletuksia. Kaisa-Maria Kimmel (LY) tarkasteli priorisointia sääntelevien normien merkitystä terveydenhuollon eri tasoilla tehtävissä valinnoissa osana lääkäreille jäävää harkintaa. Laura Jauholan (HY) aihe koski yhdenvertaisuuslainsäädännön valmistelua ja lain toimeenpanoa sekä sen synnyttämiä vaikutusmekanismeja suhteessa yhdenvertaisuuden edistämiseen työpaikoilla. Frida Westerlingin (HY) esitys paneutui algoritmien avulla tuotetun tiedon kontrolloinnin mahdollisuuksiin ja merkitykseen turvapaikanhakua koskevissa päätöksenteossa. Joonas Widlund (VY) tarkasteli tiedusteluun kytkeytyviä yhteiskunnan ja oikeudellisen kehityksen kannalta keskeisiä kysymyksiä liittyen luottamukseen yhteiskunnan päättäjiä kohtaan, turvallistumiseen sekä muutoksiin oikeudessa yksityisyyteen.
Koordinaattorit: Kati Rantala (HY) ja Yaira Obstbaum (HY)
Poliittinen mielikuvitus, arkipäivän utopiat ja toivon politiikka
Julkisessa keskustelussa on kannettu huolta poliittisen mielikuvituksen ehtymisestä ja kyvyttömyydestä kuvitella vaihtoehtoisia tulevaisuuksia. Kysymys vaihtoehdoista on kuitenkin elintärkeä juuri nyt, kun muun muassa ilmastokriisi, kasvava sosiaalinen eriarvoisuus, pandemiat, työn murros ja demokratian kriisi pakottavat meitä etsimään edellytyksiä ekologisesti ja sosiaalisesti kestävälle yhteiselämälle. Yhtäältä nykyhetken kriisit näyttäytyvät kasvavana huolena, ahdistuksena, dystopioina ja mielipiteiden kärjistymisenä, toisaalta ne tarjoavat myös sytykkeitä vaihtoehtoisten maailmojen kuvittelulle sekä utopioiden elämiselle ja tekemiselle tässä ja nyt.
Sosiologipäivien työryhmämme esityksissä käsiteltiin toisenlaisten maailmojen kuvittelua ja tekemistä erilaisissa yhteisöissä ja yhteyksissä. Työryhmän avauspuheenvuorossa Suvi Salmenniemi (TY), Pilvi Porkola (TY) ja Hanna Ylöstalo (TY) esittelivät Poliittinen mielikuvitus ja vaihtoehtoiset tulevaisuudet (POLIMA) -tutkimushanketta sekä arkipäivän utopioita tutkimuskohteena ja metodologisena lähestymistapana. Työryhmän esitykset havainnollistivat moninaisia tapoja lähestyä poliittista mielikuvitusta ja utopioita tutkimuksen keinoin. Johannes Anttila (Demos Helsinki) tarkasteli esityksessään Concrete utopias and their actualization in the present for youth in climate movements nuorten ilmastoliikettä, jossa paremman tulevaisuuden kuvittelu on elimellinen osa nuorten poliittista toimijuutta. Nuorten ilmastoliikettä tarkastelivat myös Antti Rajala (OY) ja Riikka Suhonen (HY) esityksessään Konkreettien utopioiden pedagogiikka: Nuorten toimijuus ja ilmastoaktivismi osana kouluopetusta, jossa he toivat pedagogisen näkökulman mukaan toisenlaisten tulevaisuuksien kuvitteluun ja rakentamiseen. Ilmastoteemaa jatkoi Juho Karvinen (TAU) esityksessään Ilmastomobilisaatio, jossa hän tarkasteli ekologisen jälleenrakennuksen tutkimuskenttää ja tutkimukseen liittyvää poliittista toimijuutta.
Utopiat eivät ole vain tulevaisuudessa, vaan niitä eletään todeksi tässä ja nyt. Pieta Hyvärinen (TAU) tarkasteli esityksessään Toimeentulon utopioita omakätisen ruoantuotannon tutkimuksessa pienimuotoisen viljelyn, mehiläishoidon ja sienestyksen arkisia käytäntöjä ja niissä muotoutuvaa ei-vain-inhimillistä taloutta ja toimijuutta. Vappu Susi (TAU) esityksessään Arkinen liikkuminen: pyöräily ja toivo paremmasta puolestaan tarkasteli arkipyöräilyä ja siihen sisältyviä toiveita. Molemmissa esityksissä utopia oli sekä jotain jo arjessa läsnäolevaa että jotain, mitä kohti kurottua.
Anna Sofia Salonen (TAU), Marjukka Laiho (ISY), Riikka Myllys (HY) ja Anu Lainio (University of Surrey) esittelivät Akateemiset naiset tulevaisuuden tekijöinä -hankkeen suunnitelmaa. Hankkeessa tarkoitus on kartoittaa nuorten akateemisten naisten tulevaisuuden kuvittelua sekä heidän arjen toimintaansa, jossa tulevaisuus on jo läsnä. Työryhmän lopetti Kitti Suorannan (ISY) esitys Voiko monogamianormin horjumisella olla vallankumouksellisia seurauksia, jossa hän tarkasteli rakkaussuhteisiin liittyvän monogamia- ja heteronormatiivisuuden murtumista. Kaikissa työryhmän esityksissä kyky kuvitella toisenlaisia tulevaisuuksia sekä elää niitä todeksi arjessa osoittautuivat tärkeiksi poliittisen toimijuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttamisen muodoiksi.
Koordinaattorit: Suvi Salmenniemi (TY), Pilvi Porkola (TY) ja Hanna Ylöstalo (TY)
Political Sociology
The work group on political sociology took place at least for the 10th time in 2021. Eleven papers and over 25 participants each day proved the community around political sociology vibrant and engaged.
Katariina Tiainen (HY), Anniina Leiviskä and Kristiina Brunila opened the session with democratic education and the ways of going beyond the ingrained individualism in educational institutions. Rosa Aaron Dufva (TAU) asked whether Shoshana Zuboff is actually too kind to capitalism in her book Surveillance Capitalism: instead of rooting out elements of capitalism, should we aim for a more comprehensive social change?
Maarit Laihonen (Aalto) and Merja Porttikivi (Aalto) presented primary results of their project on Finnish discussions around forest-use and forestry. Tomi Lehtimäki (HY) talked about his project on carbon compensation schemes. Both projects ask how monetary and other values are assigned to nature.
Minni Haanpää (LY), Maria Hakkarainen (LY) and Anu Harju-Myllyaho (LY) charted the process of becoming a suburban activist in Rovaniemi: oblique and non-deliberative city organizations spark resistance from residents. Annaliina Niitamo’s (HY) presentation described paths from residency to political agency in how covid-19 restrictions affected walking in urban areas. Georg Boldt (HY) rounded up the first day with discussion on styles and outcomes of institutional youth participation.
The second day was dedicated to analyses of online and visual political movements. Heba Sigurdardottir (TAU) presented how moral evaluation and social movement power play out in #metoo in online newspapers in several different contexts. Joonas Koivukoski (HY) and Salla-Maaria Laaksonen (HY) studied legitimacy through covid-themed parody accounts on Twitter, combining humor and political criticism of the Finnish pandemic response. Jenni Kettunen (HY) analyzed the practices of visual participation in Extinction Rebellion, and Anniina Hyttinen (HY) the visuals of de-radicalization of the Hungarian Jobbik party.
Lively discussion followed all presentations. The coordinators were particularly happy to welcome many first-time conference presenters in the work group.
Koordinaattorit: Veikko Eranti (HY) ja Eeva Luhtakallio (HY)
Riskidiskurssien asema yhteiskunta- ja terveystieteissä
Työryhmässä käsiteltiin riskin käsitettä ja yhteiskuntatieteellisiä riskiteorioita eri näkökulmista. Esitykset käsittelivät rahapelaamista, riippuvuuksia ja terveyskysymyksiä.
Virve Marionneau (HY) kertoi uudesta tutkimuksesta, jossa tarkasteltiin suomalaisten rahapelaamista ja rahapelaamiseen liittyviä riskejä koronapandemian aikana. Tulosten mukaan rahapelaaminen ei siirtynyt liiketiloista internetiin odotustenkin vastaisesti, mutta pandemian tartuntariski ja taloudelliset seuraukset koskettivat rahapelaajia.
Riitta Matilainen (EHYT ry) keskusteli vastuullisen rahapelipolitiikan ”uusista riskidiskursseista” koskien riskipelaamista ja haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä. Hän pohti muun muassa ”riskipelaajan” ja ”haavoittuvassa asemassa olevan asiakkaan” käsitteiden leimaavuutta sekä sitä, kenelle vastuu rahapelihaitoista ja -ongelmista lopulta kuuluu.
Michael Egerer (HY) tarkasteli riippuvuuden ilmiötä suhteessa neurotieteisiin. Hän havainnoi esityksessään muun muassa neurotieteellisen tutkimuksen suhdetta käsitteiden sosiaalisiin konstruktioihin sekä sen merkitystä riippuvuuden ennalta ehkäisyssä ja riskiryhmien identifioinnissa.
Mikko Jauho (HY) paneutui esityksessään terveysriskin kokemuksen käsitteellistämiseen. Hän tarkasteli terveysriskin kokemuksen käsitettä suhteessa kroonista sairautta ja potilaana oloa käsitteleviin tutkimuksiin sekä kolesterolia sairastavien potilaiden käsityksiä terveysriskistä ja sen hoitamisesta. Lopuksi hän pohti myös riskimallin hyödyntämistä erilaisten terveysriskikokemusten tutkimuksessa.
Janne Nikkinen (HY) puhui rahapelitoiminnan hyödyistä, haitoista ja riskeistä. Rahapelitoiminnan laillistamisen seurauksena rahapelaamiseen liittyvä riskinotto on kaupallistettu ja vastuu rahapelaamisesta on siirretty yksilöille. Valtion tasolla rahapeleihin liittyvästä riskistä muodostuu myös haitta, koska se aiheuttaa kustannuksia ja yhteiskunnallisia ongelmia. Rahapelitoiminnan valvontaa ja riskien hallintaa vaikeuttaa rahapelaamisen valuminen valtio-omisteisen yhtiön ulottumattomiin.
Johanna Järvinen-Tassopoulos (THL) pohti esityksessään riskiyhteiskuntateorian soveltamista yhteiskuntatieteelliseen rahapelitutkimukseen. Teorian soveltaminen on auttanut tutkijoita havainnoimaan rahapelitoimintaa sen yhteiskunnallisissa ja poliittisissa puitteissa, ymmärtämään rahapelaamisen sosiaalisena ongelmana sekä analysoimaan rahapelisääntelyn kehittymistä historiallisissa puitteissa.
Koordinaattorit: Johanna Järvinen-Tassopoulos (THL) ja Virve Marionneau (HY)
Science, technology and society
STS Helsingin vuosittain järjestämä työryhmä toi tänäkin vuonna yhteen tieteen- ja teknologiantutkimuksen parissa työskenteleviä tutkijoita niin Suomesta kuin ulkomailta keskustelemaan ajankohtaisista tutkimusaihesta. Kahden päivän aikana kuultiin kattavasti niin empiirisesti kuin teoreettisemmin painottuvaa analyysiä ja käytiin vilkasta virtuaalikeskustelua.
Ensimmäisen työryhmäpäivän aloittanut Tuisku Salo (VTT) esitteli tutkimusryhmänsä hanketta, jossa purettiin käsitystä itseajavien autojen turvallisuudesta. Väitteelle, että poistamalla inhimillisen virheen itseohjautuvat autot tuottavat turvallisuutta, ei löydettykään aineistokatsauksessa selkeitä perusteita. Toisena puhujana oli Joni Jaakkola (TY), joka selvittää väitöstukimuksessaan, mitä suurten lupausten etähoito (telecare) merkitsee vanhustenhuollon hoiva-ammattilaisille jäsentämällä merkityksiä epävarmuustyön (uncertainty work) käsitteen avulla. Samalla kun teknologialla oikeutettiin henkilökunnan vähentämistä, siihen liittyvä epävarmuustyö saattoi lisätä hoiva-ammattilaisten työtaakkaa ja vähentää itse hoivaan käytetyn ajan määrää. Outi Koskinen (HY) oli väitöstyötään varten haastatellut lihansyöjiä sekä seurannut näiden ruokakokemuksia eritelläkseen, miten lihansyöntiin liitettävät affektiivisesti jännitteiset materiaalis-ekologis-sosiaalis-kulttuuriset suhteet näkyvät niissä. Ronja Tammi (HY & TAU) kuvasi, kuinka hänen pro gradu -tutkimuksensa oli johtanut väitöskirjaprojektiin, jossa lähdetään etnografisesti selvittämään eri käyttötarkoituksiin ja -tahoille luovutettujen ihmiskudosten, kuten sukusolujen, veren, sarveiskalvon ja niiden sisältämän geneettisen materiaalin, matkaa sekä sen varrelta tunnistettavia moraalisten valintojen risteyskohtia. Torstain päätteeksi Riikka Homanen (TAU) ja Elina Helosvuori (TAU) kertoivat etnografisesta tutkimuksestaan hedelmöityshoitoja tarjoavissa yrityksissä. Tuotannon skaalaamiseen standardoimisen ja automaation tavoitteet eivät tässä kontekstissa olleetkaan osoittautuneet suoraviivaisesti parhaiksi kaupallisiksi tai teknisiksi ratkaisuiksi, vaan alkioiden käsittelyyn liittyvän tiedon ja laadun tuotannossa käsityö säilyi kilpailutekijänä.
Toisena päivänä aloitettiin Maria Temmesin (Asian University for Women) sekä Venla Oikkosen (TAU)esityksellä uudesta projektista, jossa tutkitaan, kuinka sukupuolen ja hormonien kategoriat jäsentävät sukupuolittuneita kroonisia sairauksia, kuten endometrioosia ja migreeniä, sekä lääketieteellisessä tutkimuksessa että potilaiden kokemuskertomuksissa. Seuraavaksi Mervi Heikkinen (OY) kertoi UNESCO:n johtamasta projektista, jossa tavoitteena on rakentaa intersektionaalisuuden huomioon ottavat indikaattorit, jotka helpottaisivat globaalia työtä naisten tasa-arvoisesta osallistumisesta STEM-aloille. Koska Giampietro Gobon (Università degli studi di Milano) esitys peruuntui teknisten ongelmien vuoksi, päivän päätti Annerose Böhrerin (University of Erlangen-Nürnberg), Marie Kristin-Döblerin (University of Thübingen) sekä Heta Tarkkalan (HY) videoitu esitys kasvomaskeista. Aluillaan oleva projekti analysoi maskeja ja maskitarinoita yhteistyössä kuvittaja Susi Vetterin kanssa. Ajankohtaiseen teemaan pureuduttiin kahden maan vertailulla, josta tunnistettiin maskien ja niiden käytön moninaisuus.
Koordinaattorit: Jose A. Cañada (HY), Marianne Mäkelin (HY) ja Vera Raivola (ISY)
Sociology of Migration / Muuttoliikkeiden sosiologia
Muuttoliikkeiden sosiologian työryhmä kokoontui molempina päivinä. Työryhmässä pidettiin yhteensä kymmenen esitystä sekä englanniksi että suomeksi. Työryhmää koordinoivat Lena Näre, Paula Merikoski ja Olivia Maury Helsingin yliopistosta. Muun muassa etnografiaan, haastatteluihin, media- ja visuaalisiin aineistoihin sekä laadullisiin kyselyihin pohjaavat empiiriset tutkimukset käsittelivät muun muassa kuulumisen, kodin, luottamuksen, toivon, monimuotoisuuden ja populismin kysymyksiä sosiologisessa maahanmuuttotutkimuksessa.
Torstaina ryhmässä kuultiin Luca Serafinin (Lumsa University, Italia) esitelmä Italian äärioikeiston populistisen maahanmuuttovastaisen retoriikan muuttumisesta Covid-19-pandemian aikaan, kun käsillä oli Serafinin mukaan ”todellinen” kriisi. Eva Babenko (ÅA) tarkasteli esitelmässään suomalaisen teknologiateollisuuden monimuotoisuusohjelmia, joilla pyritään houkuttelemaan kansainvälisiä osaajia. Daria Krivonos (HY) esitteli kenttätyötään ukrainalaisten siirtolaistyöntekijöiden parissa Puolassa ja heidän keinojaan navigoida oleskelulupiin liittyviä vaatimuksia. Kuulimme Anni Reuterin (HY) tutkimuksesta, jossa inkerinsuomalaisten työleireille karkotettujen kokemuksia stigmasta on kartoitettu elämänkerta-aineistolla. Katja Päällysahon (Diakonia-ammattikorkeakoulu) ja Ulla Siirton (Kirkkohallitus) esitelmässä paneuduttiin sijoittamista odottavien kiintiöpakolaisten toivon ja epätoivon kokemuksiin. Päivän lopuksi kuultiin Lena Nären, Olivia Mauryn, Paula Merikosken, Elina Pajun ja Anna-Maria Tapanisen (HY) esitelmä, jossa turvapaikkakriisiä lähestyttiin mahdollisuuksia tuottavana ja sukupuolittuneena kokemuksena.
Perjantain aloitti Saara Koikkalaisen (ISY) brittiläisten maahanmuuttajien koti-ikäväää käsittelevä esitelmä, jossa kartoitettiin asioita, joita ihminen asuessaan ulkomailla kaipaa kotoa ja tuntee tarvitsevansa kuuluakseen. Päivi Pirkkalaisen (JY), Eveliina Lyytisen (Siirtolaisuusinstituutti) ja Lena Näreen puheenvuoro tarkasteli suomalaisten turvapaikka-aktivistien kokemuksia institutionaalisen luottamuksen rapautumisesta. Tämän jälkeen Anna-Leena Riitaoja (HY), Maija Jäppinen (HY), Hanna Kara (ÅA) ja Camilla Nordberg (ÅA) kartoittivat siirtolaisuuden ja monimuotoisuuden näkyvyyttä ja näkymättömyyttä sosiaalityön opetuksessa. Työryhmän päätti Eeva Rönkön (JY) ja Susanna Lehtovaaran (Käpyrinne ry) esitelmä gerontologisen tutkimuksen maahanmuuttajuudelle sokeista pisteistä sekä etnisyyden ja ikääntymisen intersektioista palvelurakenteissa. Kaiken kaikkiaan esitelmien monipuolisuus osoittaa, että sosiologisen muuttoliiketutkimuksen kentällä tehdään rikasta tutkimusta ajankohtaisista aiheista moninaisista näkökulmista ja monenlaisilla menetelmillä.
Koordinaattorit: Olivia Maury (HY), Paula Merikoski (HY) ja Lena Näre (HY)
Sukupuolen ja seksuaalisuuden sosiologiaa – Sociology of gender and sexuality
Järjestimme sukupuoli ja seksuaalisuus -teemaisen työryhmän Sosiologipäivillä jo toistamiseen, ja osanotto oli jälleen innokasta ja monipuolista. Tutkimustaan esitteli kymmenen uransa eri vaiheissa olevaa tutkijaa gradun- ja väitöskirjantekijöistä senioritutkijoihin. Osallistujista kaukaisin saapui zoomiimme Delhistä, ja kotimaisista yliopistoista olivat edustettuina Lapin, Jyväskylän, Tampereen ja Helsingin yliopistot. Ensimmäisen päivän työryhmä työskenteli suomeksi, toisena keskustelu käytiin englanniksi. Yleisöä oli kumpanakin päivänä esiintyjiin nähden noin kolminkertainen määrä.
Työryhmäesitysten aiheet ja käytetyt menetelmät liikkuivat laajalla skaalalla, mutta yhteisiä punaisia lankoja löytyi muun muassa toimijuuden, yhteisöllisyyden ja normittamisen kysymyksistä. Saimme kuulla pohdintaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksista sekä siitä, mitä oikeuksilla on tehty suhteessa identiteetteihin, nuorten seksuaalisesta suostumuksesta ja toimijuudesta niin lähisuhteissa kuin Tinderissä, seksuaalirikosten tekijöiden näkökulmista, seksityön vaatimista moninaisista taidoista sekä ruumiillisuuteen liittyen myös kuukautisaktivismista ja seksuaalikasvatusoppaiden normatiivisuudesta. Antirasistinen feministinen solidaarisuuden politiikka ja queerin kodin tarjoamat mahdollisuudet kuulumiseen, turvaan ja intiimiyteen kuuluivat niin ikään käsiteltyihin aiheisiin.
Sosiologipäivien teemaan liittyen toivokin pilkahteli tutkimuksen tuloksissa, kriittisesti tarkasteltuna. Kommentteja ja keskustelua olisi riittänyt pitkälti työryhmille tarjotun aikataulun yli. Vaikuttaa siltä, että Sosiologipäivillä on pysyvä tilaus sukupuolen tematiikkaa moninäkökulmaisesti jäsentävälle keskustelulle.
Työryhmäesiintyjät ja esitysten otsikot:
Iiris Kestilä (LY): Oikeus ja identiteetti;
Marja Peltola ja Timo Aho (TAU): Seksuaalinen suostumus ja nuorten arkiset neuvottelut;
Teemu Vauhkonen (Nuorisotutkimusverkosto): Seksuaalirikosten tekijät, tekotilanteet ja tekojen ennalta estämisen mahdollisuudet;
Essi Holopainen (HY): Tinder, nuoret naiset ja aikuistuminen;
Siru Kivinen (JY): Oikeanlaista seksiä? – Seksuaalikasvatusoppaat ja media rakentavat käsityksiämme seksistä;
Suvi Keskinen (HY): Antiracist Feminism and the Politics of Solidarity in Neoliberal Times;
Aino Koskenniemi (HY): Harnessing the power of the menstrual cycle – A discourse analytic exploration of the relationship between menstrual self-help and menstrual activism;
Anastasia Diatlova (HY): Will Any Body Really Do? Investigating Skills in Commercial Sex;
Devika Singh Shekhawat (Ambedkar University): Queering of Political Assemblages – Belongingness and Intimacy in making of a Queer Home
Koordinaattorit: Sofia Kari (LY) ja Leena-Maija Rossi (HY)
Suomalaisen synnytyskulttuurin murros
Työryhmässä oli yhteensä neljä esitelmää sekä paneeli, jossa pohdittiin suomalaisen synnytyskulttuurin murrosta eri näkökulmista. Torstain työryhmän aloitti keisarileikkausta synnytystapana toivovien synnyttäjien kokemuksista suomalaisessa äitiyshuollossa väitöskirjaa tekevä Eeva Itkonen (HY). Esitys käsitteli synnyttäjien ja synnytyslääkärien synnytystapaa käsitteleviä neuvotteluja. Synnytystavan valinta on monella tavalla ulkoapäin, lääketieteellisestä perspektiivistä määritetty prosessi. Esitystä seuranneessa keskustelussa pohdittiin käytössä olevan synnytyspelko-diagnoosin problemaattisuutta ehdottoman sektiotoiveen tapauksessa sekä synnytystavan valinnan merkitystä.
Kaisa Kuurne (HY) ja Anna Leppo (HY) tarkastelivat esityksessään synnytyssairaaloiden koronarajoituksia keväällä 2020, odottajien liikehdintää rajoituspolitiikkaa vastaa sekä rajoitusten aikaisia synnytyskokemuksia. Esityksen ja sitä seuranneen keskustelun keskiöön nousi rajoitusten ja niiden kritiikin aikaansaama kiista siitä, kenelle synnytys kuuluu. Vanhempien mielestä synnytyksen tulisi kuulua molemmille vanhemmille myös poikkeusolosuhteissa, kun taas sairaaloiden näkökulmasta niiden on voitava poikkeusoloissa määritellä kuulumisen rajat. Jaetun vanhemmuuden politiikka ja synnytyskumppanuuden merkitys herättivät myös keskustelua.
Väitöstutkimusta kätilön paikasta ja toimijuudesta synnytysosaston kätilöiden kirjoittamien muistelunarratiivien pohjalta tekevä Johanna Sarlio-Nieminen (HY) tarkasteli esityksessään synnytyksessä avustavien kätilöiden pyrkimyksiä varmistaa jatkuvuutta sairaalasynnytyksessä. Tarkastelun kohteena oli jatkuvuuteen haasteita tuovat mutta sairaalatyöhön kuuluvat vuoronvaihdot. Keskustelussa pohdittiin synnyttäjän ja perheen ainutkertaisen synnytyksen rytmiä, joka poikkeuksetta ei ole sama kuin siinä avustavien ammattilaisten työvuoron rytmi.
Perjantain työryhmän aloitti Jussi Hänninen (TAU), joka tarkasteli esityksessään suunnittelemattomasti sairaalan ulkopuolella tapahtuvia synnytyksiä ensihoitajien ja kätilöiden näkökulmista. Ensihoitajien taidot synnytyksen hoidossa olivat näiden oman kokemuksen mukaan puutteellisia samalla, kun sairaalan ulkopuoliset synnytykset ovat selvästi lisääntyneet. Keskustelua kirvoitti synnytyssairaaloiden keskittäminen, mikä pohjusti paneelikeskustelua, jossa panelisteina olivat professori, VTT Sirpa Wrede (HY), LT, Perinataalimielenterveys ry:n puheenjohtaja Tiina Taka-Eilola (OY) sekä VTT, sosiologian dosentti Kaisa Kuurne (HY). Paneelin puheenjohtajana toimi VTT Keiju Vihreäsalo. Panelistien puheenvuoroissa ja keskustelussa merkittävinä kysymyksinä nousivat esiin muun muassa terveyspolitiikka, neuvolan ja synnytyksenhoidon välinen kuilu, synnyttäjän ja perheen näkökulmien sivuuttaminen, synnyttäjien liikehdintä sekä syntyvyyskriisin ja ensimmäiseen synnytykseen liittyvien kokemusten negatiivinen vaikutus suunniteltuun perhelukuun. Paneeli herätti vilkasta keskustelua. Työryhmän järjesti Koneen Säätiön rahoittama Helsingin yliopiston yhteiskuntapoliittinen tutkimusryhmä Helsinki Group for Birth Research.
Koordinaattorit: Kaisa Kuurne (HY) ja Johanna Sarlio-Nieminen (HY)
Tieteellinen tutkimustieto median ja politiikan kentällä
Sosiologipäivien työryhmä Tieteellinen tutkimustieto median ja politiikan kentällä keskittyi tieteellisyyteen, luotettavuuteen ja käytettävyyteen sekä tutkimusta ohjaavaan poliittiseen ja taloudelliseen päätöksentekoon.
Paula Saikkonen (THL) avasi tieteellisen tiedon roolia osana ihmisten arkeen vaikuttavaa ja valtiollista politiikkaa sitovaa päätöksentekoa. Hän analysoi alustuksessaan sosiaaliturvauudistusta, joka vaikuttaa Suomen talouteen ja turvallisuuteen. Sitä kuvataan tutkimuspohjaiseen päätöksentekoon sitoutuneeksi. Juuri siksi onkin keskeistä kysyä, millaista tietoa uudistuksessa on käytössä, mikä puuttuu.
Ville Hallikainen (MMT & Luke) avasi alustuksessaan tiedon roolia käsitteiden, mielikuvien ja käytäntöjen erilaisissa kohtaamisissa. Metsän ja puiden käytöstä sekä metsiksi määrittelystä käydään kamppailua, jossa metsäteollisuuden intressi ja keskustelu ekologisesta kestävyydestä kohtaavat. Kysymys tiedosta sekä sen tuottamiseen liittyvistä intresseistä konkretisoituu. Kyse ei ole pelkästään tutkimusten eroavista metodologisista näkökulmista, vaan myös tiedoksi hyväksymisestä. Metsäkeskustelussa syvään rakentuneet tiedon intressit ovat ohjanneet tätä.
Kysymys todellisuuden ylläpitämisestä näkyi myös Anne-Maria Karjalaisen (HY) alustuksessa, joka avasi tapoja, joilla kansalaisuutta rakennetaan diskursiivisesti poliittisessa puheessa. Alustus pohjautui puolueiden vuosien 1991–2019 eduskuntavaaliohjelmien analyysiin. Elämme aikaa, jossa valtiota, politiikkaa sekä hyvinvointikansalaisuutta määritellään uudelleen. Puolueiden välillä ei vaaliohjelmien perusteella ole perustavanlaatuisia näkemyseroja. Kuitenkin hyvinvointikansalaisuudessa on kyse lupauksesta, joka ei näytä täyttyvän. Onko tämä yksi syy sille, miksi luottamus ja kiinnostus politiikkaan näyttää heikkenevän?
Nykyisin politiikkaa perustellaan yhä vahvemmin erilaisen ennakoivan, seuraavan ja selittävän numerotiedon kautta. Samalla tutkimus on monitieteellistynyt. Näin ei kuitenkaan näyttäisi tapahtuneen tilastotieteen ja kvantitatiivisen tutkimuksen kentällä Marianne Silénin (LY) alustuksen perusteella. Alustuksessa analysoitiin tilastotieteen ja kvantitatiivisen tutkimuksen kohtaamista sosiologian väitöskirjoissa. Metodologisen yhteisymmärryksen sijaan kyse on tieteiden väliin putoamisesta. Samankaltainen dilemma oli kuultavissa Asta Kietäväisen (LY) alustuksessa, joka käsitteli suomalaisiin metsiin liittyviä mielikuvia ja retoriikkaa. Lehdistön metsäkeskustelun perusteella metsäkiistojen taustalla on hyvin erilaisia luontokäsityksiä, joissa myös talous saa omanlaisen roolin. Joko–tai-asetelma on vahva. Kuitenkin metsää ja luonnonvaroja käsittelevässä uudemmissa teksteissä näkyy pyrkimys rakentaa (moni)tieteellisen keskustelun kautta jaettua ymmärrystä sekä avata erimielisyyksiä.
Suvi Ronkaisen (LY) alustus käsitteli numeroiden dilemmaattista roolia. Globaali ilmastonmuutos on jo ”tappanut” varovaisenkin arvion mukaan saman määrän ihmisiä kuin Covid-19. Ilmastonmuutoksen aiheuttama kuolleisuus kohdistuu nuorempiin ikäryhmiin, kehittyviin maihin. Covid-19 uhkaa ikääntyneitä ja kehittyneitä maita. Mitkä intressit ovat mukana tilanteissa, joissa eloonjäämisen uhasta varoittavat numerot voivat tuottaa poliittisen pakon toimia?
Koordinaattorit: Ville Hallikainen (MMT & Luke) ja Suvi Ronkainen (LY)
Toivo ja odotukset vuorovaikutuksessa
Työryhmä kokoontui Helsingin Sosiologipäivillä kumpanakin päivänä. Esityksiä oli yhteensä kuusi, kolme torstaina ja kolme perjantaina. Toivoa ja odotuksia lähestyttiin esityksissä monista eri näkökulmista ja esitysten päätteeksi käydyt keskustelut olivat hedelmällistä.
Melisa Stevanovic (TAU), Lise-Lotte Uusitalo (TAU) ja Elina Weiste (TTL) käsittelivät päätöksentekoa ja agendan hallintaa sote-palveluiden yhteiskehittämisen etätyöpajoissa. Tutkimuksessa vertailtiin työpajaan osallistuneiden ammattilaisten ja asiakkaiden toimimista ryhmäkeskusteluiden kirjurin roolissa. Analyysi osoitti, että ammattilaiset säilyttivät roolinsa keskustelun eteenpäin viejänä etävuorovaikutuksen teknisistä haasteista huolimatta, kun taas asiakasosallistujille tämä oli kaikissa tapauksissa vaikeaa.
Hanna Leena Ristimäki (TAU), Elina Weiste (TTL), Pirjo Juvonen-Posti (TTL) ja Elizabeth Stokoe (Loughborough’n yliopisto) tarkastelivat ”hyvän työntekijän” tuottamista videoiduissa työterveysneuvotteluissa. Analyysi osoitti, että hyvän työntekijän kategorian tuottaminen sijoittuu usein tilanteisiin, joissa neuvottelussa on tuotu esiin uudelleen kouluttautumisen tai alan vaihdoksen tarpeellisuus, jolloin kategoriatyöllä voidaan sekä suojella työntekijän kasvoja että pohjustaa työntekijän toiveiden vastaisia päätöksiä.
Hanna Rautajoki (TAU) ja Richard Fitzgerald (University of Macau, China) tutkivat ”solidaarisuuteen” viittaamisen strategista muotoilua ja käyttöä Euroopan Unionin tulevaisuutta koskevassa Euroopan parlamentin yleiskeskustelussa. Analyysi osoitti, että kaikki keskustelijat arvottavat solidaarisuuden positiiviseksi ja tukemisen arvoiseksi, mutta eri toimijat voivat merkityksellistää käsitettä hyvin eri tavoin, ja niillä voidaan motivoida ja perustella hyvin erilaisia, osittain jopa vastakkaisia, poliittisia argumentteja.
Emmi Koskinen (HY) tarkasteli ja vertaili Asperger-henkilöiden (AS) ja neurotyypillisten henkilöiden (NT) puhetta, joka koski heidän tulevaisuuden toiveitaan ja odotuksiaan koskien esimerkiksi opintoja tai työelämää. Vaikka kaikki osallistujat kokivat epävarmuutta koskien tulevaisuutta, NT-henkilöt tyypillisesti loivat toivoa epävarmuuden keskelle korostamalla sisäisten ominaisuuksien, kuten motivaation, halun ja ahkeruuden, ratkaisevaa merkitystä tavoitteiden saavuttamisessa. AS-henkilöiden puheesta taas puuttui tällainen piirre, mitä pohdittiin suhteessa sekä AS-henkilöiden vuorovaikutustaipumukseen että heidän tosiasiallisesti ongelmalliseen yhteiskunnalliseen asemaansa.
Taina Valkeapää (HY), Melisa Stevanovic (HY) ja Elina Weiste (TTL) analysoivat yhteisöllisen mielenterveyskuntoutuksen ryhmätapaamisia, joissa asiakkaat ja ammattilaiset suunnittelevat, kuinka ottaa yhteyttä potentiaalisiin työnantajiin. Tässä kontekstissa ammattilaiset usein antavat asiakkaille neuvoja, joihin keskeisenä elementtinä liittyy toivon rakentaminen ja ylläpitäminen. Ammattilaiset saattavat esimerkiksi nostaa esiin seikkoja, jotka heidän aikaisempien kokemustensa perusteella ennustavat onnistumista ja esittää työnhakuprosessin hyvinkin vaatimattomat tulokset erittäin palkitsevina.
Sanni Tiitinen (TAU) käsitteli esityksessään välityömarkkinoiden tuetun työpaikan rekrytointihaastatteluja analysoiden osallistujien risteäviä toiveita ja odotuksia koskien sitä, mitä annettavaa työnhakijalla voisi olla organisaatiolle ja organisaatiolla työnhakijalle. Analyysi osoitti, että näissä tilanteissa rakennetaan erilaisia, keskenään osittain ristiriitaisia versioita välityömarkkinoille sopivan työntekijän kategoriasta. Näin työhaastattelutilanne ei pääse tehokkaasti vahvistamaan vaikeassa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden uskoa omaan pärjäämiseensä.
Koordinaattorit: Melisa Stevanovic (TAU), Taina Valkeapää (HY) ja Elina Weiste (TTL)
Toivon trendit ja signaalit sekä yksilön kokemus
Työryhmässämme käsiteltiin toivon ja tulevaisuususkon merkitystä yksilön elämän kannalta. Lisäksi työryhmässä käsiteltiin sitä, millä tavoin sosiaali- ja terveyspalveluissa tai järjestöjen työssä olisi mahdollista ruokkia toivon kokemuksia. Työryhmässämme oli kolme esitystä:
Mika Pantzar Helsingin yliopistosta pohti esityksessään tulevaisuudenuskon merkitystä yksittäiselle ihmiselle ja kansanterveydelle. Pantzar esitteli tutkimustuloksia, joiden mukaan optimismi on yhteydessä ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Tuuli Vilhunen Kuntoutussäätiöltä tarkasteli sitä, missä määrin järjestöt voivat edistää erityisesti huono-osaisuudesta kärsivien ilmasto-osallisuutta. Sari Rantaniemi Diakonissalaitokselta tarkasteli puolestaan toivon merkitystä asunnottomuustyössä, erityisesti naiserityisen työn näkökulmasta.
Koordinaattorit: Joonas Timonen (Diakonissalaitos) ja Sari Simonen (Diakonissalaitos)
Turvallisuuden ja maanpuolustuksen sosiologia
Suvi Kouri (JY) tarkasteli upseerien mikropoliittista vastarintaa suhteessa sotilasorganisaation vallitsevien diskurssien tarjoamiin subjektipositioihin. Toiseuden kokemus ja identiteettiristiriita synnyttävät hienovaraisia vastarinnan muotoja, joiden kautta yksilöt kyseenalaistavat ja uudelleenmuotoilevat merkityksiä ja subjektiviteetteja.
Jonna Alavan (HY) mukaan Venäjän sotilaallis-isänmaallisen kasvatuksen tarkoituksena ei ole pelkästään saada lisää varusmiehiä vaan kasvattaa patrioottisia kansalaisia, jotka tulevat kannattelemaan nykyisenkaltaisia valtarakenteita. Kasvatuksen keskiössä ovat ”traditionaaliset” sukupuoliroolit, joita kirkko, valtio ja armeija tarjoavat lääkkeeksi alhaiseen syntyvyyteen.
Noora Kotilainen (MPKK) ja Susanna Hast (Taideyliopisto) esittelivät kriittistä militarismitutkimusta, joka kyseenalaistaa sotilaallista voimankäyttöä, asevoimien arvoja ja käytäntöjä sekä sotilaallisten instituutioiden ulkopuolella ilmenevää militarisaatiota.
Linda Hart (MPKK) pohti vapaaehtoisen maanpuolustuksen kentällä ilmenevää sukupuolen, iän ja kyvykkyyksien mukaan jäsentyvää työnjakoa yhteiskunnallisten ja globaalien uhkakuvien, niihin varautumisen ja mikrotason toimijuuden kontekstissa.
Mirva Salmisen (LY) ja Jenna Päläksen (LY) mukaan digitalisoituvassa ja keskinäisriippuvaisessa yhteiskunnassa yksilöiden digitaidot nousevat keskeiseen turvallisuusrooliin. Yksilöä vastuutetaan kokonaisturvallisuuden tuottamisesta esimerkiksi tiedotuksella, palveluiden käyttöehdoissa ja sääntelyssä. Missään ei kuitenkaan yksiselitteisesti määritetä vaadittavan osaamisen tasoa tai sisältöä.
Iira Rautiaisen (OY) ja Antti Kamusen (OY) esittelemä PeaceTalk-hanke tutkii puheen ja vuorovaikutuksen merkitystä monikansallisessa sotilastarkkailijakoulutuksessa: turvallisen toimintaympäristön luominen epävakaissa ja stressaavissa tilanteissa vaatii tehokasta ja onnistunutta vuorovaikutusta.
Joona Castrenin (MPKK) esitys käsitteli turvallistamisen vaikutusta eurooppalaiseen turvallisuuskäsitykseen. Aineistona hänellä oli Eurobarometri-kyselyaineistot vuosilta 2010–2020.
Oliver Saal (Pelastusopisto) ja Alisa Puustinen (Pelastusopisto & MPKK) pohtivat tutkimuksessaan uhka- ja riskitietoisuuden ajallista muutosta. Tilastollinen analyysi osoitti suomalaisten kokemien uhkakuvatodennäköisyyksien eroavan merkittävästi sekä sosiaalisten ryhmien että uhkakuvatyypin välillä.
Miina Kaarkoski (MPKK) ja Teemu Häkkinen (JY) tutkivat kansalaismielipiteen merkitystä poliittiseen päätöksentekoprosessiin Suomen ja Ruotsin parlamentaarisissa asevelvollisuuskeskusteluissa 2010-luvulla.
Hannu Salomaa esitti erilaisten kirjallisten aineistojen perusteella, miten asevelvollisuudesta puhutaan, millaisia tehtäviä sille asetetaan sekä miten vaatimuksia asevelvollisuuden säilyttämisestä tai lakkauttamisesta perustellaan.
Ari Kallio tutkii väitöskirjaa ”vain kuolleen ruumiini yli” varten luovuttamattomuuden ja rohkeuden tarkoituksenmukaista luonnetta yhteisön kokemassa vaaratilanteessa, jossa omien toimenpiteiden vaikuttavuus uhkan vähentämiseksi on kyseenalaistunut.
Teemu Häkkinen (JY) esitelmöi taistelutahdon poliittisista ulottuvuuksista. Hän arvioi, että poliittisen toiminnan vaikutusmahdollisuus keskittyy mahdollisuuksiin luoda olosuhteita taistelutahdolle eikä niinkään siihen, mitä taistelukentällä tapahtuu.
Koordinaattorit: Tuula Kekki (Suomen pelastusalan keskusjärjestö) ja Teemu Tallberg (Maanpuolustuskorkeakoulu)
Vanhemmuus ja toivo / Parenting and hope
Kaksikielisessä Vanhemmuus ja toivo -työryhmässä käsiteltiin vanhemmuutta ja toivoa monipuolisesti erilaisista näkökulmista. Työryhmässä pidettiin viisi esitystä, joiden yhteydessä käytiin vilkasta keskustelua.
Työryhmän aloitti Sonja Ruottunen (University of Glasgow), joka esitteli väitöskirjatutkimustaan siitä, miten vanhemmuus kietoutuu Suomessa asuvien venäjänkielisten maahanmuuttajataustaisten vanhempien kertomuksiin maahanmuutosta. Tutkimuksen mukaan kertomuksia kuvaa erityisesti jaottelu itään ja länteen, jossa Suomi osana Eurooppaa näyttäytyy mahdollisuutena taata seuraaville sukupolville parempi tulevaisuus.
Paula Paajanen (TAU) esitteli yhteistyössä Tuija Seppälän (TAU), Clifford Stevensonin (Nottingham Trent University) ja Eerika Finellin (TAU) kanssa tehtyä tutkimusta, joka käsittelee maahanmuuttajataustaisten pienten lasten äitien kokemuksia etnisten ryhmien välisistä arkisista kontakteista lähiössä. Tutkimuksen perusteella äitiys ja lapsen kanssa liikkuminen tuottavat maahanmuuttajataustaisille naisille uusia mahdollisuuksia kontakteihin kantaväestön kanssa, mutta voivat myös tehdä kontakteista haastavampia ja emotionaalisesti haavoittavampia.
Reetta Riikosen (TAU) esitys keskittyi hänen, Eero Suonisen (TAU), Paula Paajasen (TAU), Clifford Stevensonin (Nottingham Trent University) ja Eerika Finellin (TAU) tutkimukseen eri etnisistä taustoista tulevien äitien kuvitteelliseen kohtaamistilanteeseen liittyvistä tulkintarepertuaareista. Tutkimuksen mukaan erilaiset tavat hahmottaa äitien välistä kohtaamistilannetta tuottavat erilaisia odotuksia sille, kenellä on valta toimia kohtaamistilanteessa ja kuka on vastuussa kontaktin muodostumisesta.
Seuraavaksi Tuija Seppälä (TAU) esitteli hänen, Reetta Riikosen (TAU), Paula Paajasen (TAU), Clifford Stevensonin (Nottingham Trent University) ja Eerika Finellin (TAU) tutkimusta, joka käsittelee ensikertalaisten äitien keskinäistä sosiaalista integraatiota asuinalueen kontekstissa. Tutkimuksen mukaan etenkin avoin suhtautuminen toisiin äiteihin ja koettu samankaltaisuus tukevat äitien keskinäisten sosiaalisten suhteiden rakentumista, kun taas äitiyteen liittyvät normit ja ideaalit etäännyttävät äitejä toisistaan.
Viimeisenä Petteri Eerola (JY), Johanna Närvi (THL) ja Johanna Lammi-Taskula (THL) esittelivät tutkimustaan isien pitämien perhevapaajaksojen yhteydestä vanhempien väliseen vastuunjakoon jokapäiväisessä lastenhoidossa, lapsen kanssa leikkimisessä ja metatyössä. Tutkimuksen perusteella isien pidempi perhevapaan käyttö on yhteydessä tasaisempaan vastuunjakoon joissakin konkreettisissa lapsen hoitoon liittyvissä tehtävissä, mutta ei leikkimisessä tai metatyössä.
Koordinaattorit: Paula Paajanen (TAU), Tuija Seppälä (TAU) ja Reetta Riikonen (TAU)
Yhteiskuntateoria / Social Theory
Yhteiskuntateorian työryhmä järjestettiin taas parin vuoden tauon jälkeen, ja se toteutui kaksipäiväisenä. Yhdeksästä esitelmästä kaksi ensimmäistä olivat englanniksi.
Corrado Piroddi’s (TAU) presentation explained why Bourdieu’s concept of habitus and Honneth’s paradigm of recognition are profitably combinable, providing a structuralist account of social recognition.
Matilda Hellman (HY) examined in her presentation various theoretical frameworks in the study of addiction and the gaps between them. Hellman suggested that the shift from the paradigm of Modernity to Antropocene-Conscious Approaches (ACA) is the most radical and groundbreaking thus far.
Ari-Elmeri Hyvönen (TAU) tarkasteli kriittisesti ”prosessiajattelua” olennaisesti modernina tapana jäsentää aikaa suhteessa niin yhteiskuntaan kuin historiaan ja luontoonkin. Esitys jäljitti prosessiajattelun vahvistumisen erityisesti kapitalismin syntyyn liittyvään murrokseen sekä modernien tieteiden jaettuihin käsiteappareetteihin.
Mikko Virtanen (TAU) esitti, että sosiologisen yleisen teorian ja tutkimusteorioiden välillä on katkos, jonka taustalla on nykysosiologiassa yleistynyt tapa hyödyntää muiden tieteenalojen, kuten antropologian, poliittisen teorian ja STS:n lähestymistapoja. Nykyään näitä lähestymistapoja hyödynnetään usein aikalaisdiagnostisesti löyhinä, normatiivisina tulokulmina, joilla löydetään, mitä diagnoosi on jo esittänyt.
Olli Pyyhtisen (TAU) tarkasteli esitelmässään lahjaa käytäntöinä Marcel Hénaffin ajatteluun nojautuen. Kun lahjatutkimuksessa on tyypillistä redusoida kaikki lahjan ilmenemismuodot yhdenlaiseen lahjaan, esitelmä korosti analyyttisen eronteon tärkeyttä rituaalisen vaihtolahjan, pyyteettömän lahjan ja solidaarisuuteen perustuvan lahjan välillä.
Osa Suomen Akatemian rahoittamaa PROFE-tutkimushanketta oleva Petteri Hansenin (HY) esitys tarkasteli systeemiteoreettisen tulevaisuuskonseption soveltuvuutta koulutuspolitiikan analytiikassa.
Helena Huhta (Nuorisotutkimusseura) tarkasteli esityksessään etnografisen tutkimuksen toistettavuutta ja tutkijan position merkitystä toistettavuuden näkökulmasta. Huhta esitti, että vaikka etnografinen tutkimusprosessi itse ei ole toistettavissa, tutkimuksen tulokset tietyin edellytyksin ovat.
Petro Leinosen (TAU) esitys pohjasi Nicos Poulantzasin valtioteorialle. Sen avulla kansainvälisen ilmastopolitiikan koordinointi voidaan ymmärtää osana kapitalismin regulaatiomuotoa muovaavaa hegemonista politiikkaa. Tämä avaa reitin EU:n ilmastopolitiikan investointivajeen selittämiselle.
Joonas Kumpulaisen (TAU) esityksen mukaan kehittyneiden teollisuusmaiden talouspolitiikka rakentuu keskeisesti jatkuvan talouskasvun ajatukselle. Kumpulainen esitti, että talouden ja yhteiskunnan riippuvuutta jatkuvasta talouskasvusta voidaan tehdä ymmärrettäväksi valtioteorian ja klassisen poliittisen taloustieteen käsitteillä.
Koordinaattorit: Olli Herranen (TAU) ja Olli Pyyhtinen (TAU)
Yrittäjyys ja yrittäjämäisyys nyky-yhteiskunnassa
Työryhmä järjestettiin Sosiologipäivien kumpanakin päivänä, ja yhteensä nähtiin 10 esitystä.
Torstain avasi Heli Ansion ja Sara Lindströmin (Työterveyslaitos) esitys ikääntyneiden itsensätyöllistäjien kokemasta työn merkityksellisyydestä, joka perustui yli 55-vuotiaiden itsensätyöllistäjien haastatteluihin. Ikääntyminen näyttäytyy merkityksellisyydessä voimavarana, ja yrittäjyyden rooli on monin paikoin ristiriitainen.
Tuomo Alhojärvi (OY) ja Mikko Kainulainen (TY) tarkastelivat esityksessään yrittäjyyskasvatuksen kritiikkiä ja sen juuria. Kritiikin perkaamisen avulla esitys pyrki mahdollistamaan kritiikin ja käytännön kasvatustyön parempaa kohtaamista.
Kaisa-Riitta Aho (TY) valotti esityksessään kyselyaineistoon perustuen liikunta-alan yrittäjien kokemuksia syrjinnästä, häirinnästä ja epäasiallisesta kohtelusta. Kokemukset olivat varsin sukupuolittuneita, ja ongelmien puheeksi ottaminen työssä koettiin hankalaksi.
Hanna-Mari Ikonen (JY) esitteli tutkimustaan äitiyrittäjistä. Tutkimus perustuu 21 äitiyden ja yrittäjyyden yhdistäneiden naisten haastatteluihin. Äitiyrittäjät kuvasivat työn ja arjen yhdistämistä erilaisin diskurssein, jotka painottivat vaihtelevasti äidin, lapsien ja työn ensisijaisuutta.
Heli Mutanen, Maija Korhonen, Päivi Siivonen, Katri Komulainen, Inka Hirvonen (ISY) ja Kristiina Ojala (TY) käsittelivät itsensä brändäämistä ja sen neuvottelua kauppatiedeopiskelijoiden puheessa siirryttäessä työelämään. Haastatteluissa opiskelijat kuvasivat brändäämistä ja sen käytäntöjä ristiriitaisiksi – osin hyviksi, osin ei-toivottaviksi.
Torstain päätti Miikka Pyykkösen (JY), Sakarias Sokan ja Ari Kurlin Niiniahon (CUPORE) esitys kulttuuri- ja taidealan yrittäjien työoloista. Kyselytutkimuksen perusteella kulttuuriyrittäjien työolot ovat prekaareja: tulot muodostuvat yrittäjyyden ja palkkatyön yhdistelmästä, ja palkaton työ on yleistä. Oloja oltiin kuitenkin valmiita kestämään.
Perjantaina nähtiin neljä esitystä. Ensimmäisessä Satu Aaltonen, Tanja Lepistö ja Ulla Hytti (TY) tarkastelivat kriittisesti yrittäjämäistä toimintaa ja co-creation-ilmiötä kuntatasolla. Kuntasektorin yrittäjämäisyys- ja co-creation-käsityksissä on käsitteellistä epämääräisyyttä niin kuntien toiminnassa kuin tutkimuksessakin, ja esitys hahmotteli termejä kuvaavaa typologiaa.
Kari Mikko Vesala ja Miira Niska (HY) pohtivat esityksessään yrittäjyysdiskurssien individualismia. Esityksessä pohdittiin, ovatko uudenlaiset yrittäjyysideaalit (esim. eko-yrittäjyys) muuttamassa yrittäjyyteen perinteisesti liitettyä yksilökeskeistä orientaatiota.
Arja Haapakorpi (TAU) käsitteli konsulttiyrittäjyyttä jälkiteollisessa yhteiskunnassa. Esitys perustui 12 yrittäjän haastatteluihin. Konsulttiyrittäjät kokivat työn ristiriitaiseksi, sillä sitä sävytti jatkuva negatiivisen epävarmuuden ja positiivisen autonomian ristiveto.
Työryhmän päätti Marko Ampujan (HY) esitys, joka käsitteli Slush-tapahtuman mediajulkisuutta 2010-luvulla. Mediassa ääneen pääsivät enimmäkseen startup-yrittäjät, ja juttujen sävy oli pääosin positiivinen. Esitys pohtikin median ja startup-yrittäjyyden symbioottista suhdetta.
Koordinaattorit: Henri Koskinen (TY) ja Miikka Pyykkönen (JY)