Arvoisa palkintoraati, hyvä yleisö,
Ensiksi haluan kiittää Sosiologia-lehteä ja sen toimituskuntaa tästä kunnianosoituksesta. On erityisen hienoa huomata, että kriittistä tutkimusta yhä arvostetaan sekä huomataan, että hyvää tutkimusta tehdään myös maamme pienemmissä yliopistoissa.
Henkilökohtaisesti Sosiologia-palkinto on tärkeä myös siinä mielessä, että olen aina ajatellut itseni enemmänkin opettajana kuin tutkijana. Olen toiminut koko yliopistourani ajan opetustehtävissä, en tutkijan nimikkeellä, sekä myös identifioinut itseni ensisijaisesti opettajaksi. Ehkä olen sitten ihan kelpo myös tutkijanakin.
Taustaksi voi todeta, että tämä artikkeli sekä tutkimus, johon artikkeli perustuu, on ollut hyvin henkilökohtainen. Idea artikkeliin ja tutkimukseen laajemmin syntyi jo suorittaessani sosiologian perusopintoja. Tunne omasta vääränlaisuudesta on vain vahvistunut yliopistossa työskentelyn myötä. Se on kysymys ja tunne, joka ei välttämättä häivy koskaan.
Toiseksi haluankin kiittää myös omaa kotimaailmaa, ei-akateemista ympäristöä, jossa olen kasvanut. Elämä kahden erilaisen kulttuurisen ja sosiaalisen maailman välissä on tuottanut kaikesta kitkasta huolimatta myös kaikenlaista hyvää: kuten sivullisen katseen, jota voi hyödyntää tutkimuksen teossa, luokkalinssit, mission tutkia nimenomaan elettyä ja koettua luokkaa sekä halun tuottaa vastatietoa.
Kolmanneksi kiitän kaikkia feministitutkijoita universaalin kollektiivisesti. Ajattelen, että feministitutkijat ovat antaneet itselleni paljon ajattelun ja tekemisen välineitä. Toteamuksella ”henkilökohtainen on poliittista” olen saanut myös luvan käyttää omia kokemuksiani hyväksi tutkimuksen teossa.
Kiitän myös tutkimukseen osallistuneita naisia kokemusten jakamisesta sekä rikkaasta kerronnasta.
Lopuksi haluan todeta, että toivon, että työväenluokkaisilla nuorilla sekä eri tavoin sivullisen tai erilaisen katseen omaavilla ihmisillä olisi jatkossakin tilaa yliopistossa, samoin kuin niillä, jotka eivät satu lähtökohtaisesti asumaan isoissa yliopistokaupungeissa.
Se, keitä yliopistossa on, konkretisoituu siinä, millaista tietoa yliopistoissa tuotetaan sekä siinä, miten sosiologista mielikuvitusta käytetään.
Mari Käyhkö