Westermarck-seuran myöntämän Vuoden 2020 paras sosiologian pro gradu -palkinnon on voittanut Saara Salmivaara tutkielmallaan Tavallinen erikoisrokote naisten syöpää vastaan: Rokotusikäisten tyttöjen käsityksiä HPV-rokotteesta. Palkintoseremonia vietettiin Sosiologipäivillä perjantaina 12. maaliskuuta. Palkinnon ojensi virtuaalisesti raadin puheenjohtaja Anu Katainen (HY).
Ote graduraadin perusteista:
“Salmivaaran kriittisen terveyssosiologian työ kuvaa hienolla tavalla terveyden edistämisen ja lääketieteellisten interventioiden problematiikkaa. Salmivaara tutkii rokotusikäisten tyttöjen käsityksiä HPV-rokotteesta ja tarkemmin sanottuna sitä, millaisia merkityksiä rokote saa, ja miten tytöt ymmärtävät rokotteen yhteyden sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Kirjoittaja asettaa tutkimansa ilmiön sekä yhteiskunnalliseen että yhteiskuntatieteelliseen kriittisen terveyssosiologian kontekstiin. Lasten omia kokemuksia ja käsityksiä painottava tutkimusote perustellaan uskottavasti sillä, että tämä näkökulma on ollut rokotteita tarkastelevissa tutkimuksissa marginaalissa. Aiheen käsittely osoittaa poikkeuksellisen laajaa perehtyneisyyttä terveyssosiologian alaan ja ammattitaitoa esimerkiksi tutkimustulosten esittelyssä ja kontrastoinnissa aiempaan yhteiskuntateoreettiseen tietoon. Salmivaaran tutkimusasetelma on huolellisesti rakennettu hyvän aikaisemman tutkimuksen tuntemuksen pohjalta. Tekijä paikantaa siis oivallisesti oman tutkimuksensa kontribuution. Työ on kokonaisuutena tasapainoinen, johdonmukaisesti etenevä ja uskottavasti argumentoiva tutkielma.”
Gradukilpailuun osallistui viisi vuoden 2020 aikana kirjoitettua sosiologian pro gradu -tutkielmaa. Kaikki kilpailuun osallistuneet gradut olivat korkeatasoisia ja taitavasti laadittuja. Salmivaaran tutkielma nousi kuitenkin lopulta selkeäksi ykköseksi. Westermarck-seura onnittelee voittajaa lämpimästi!
Pyysimme Salmivaaraa kertomaan hieman sosiologian opinnoistaan sekä voittogradun syntyprosessista:
Mikä sosiologian opinnoissa oli mielenkiintoisinta, ja mikä haastavinta?
Mielestäni on aina ollut kiinnostavinta analysoida maailmaa, politiikkaa, yhteiskuntaa ja
sen ilmiöitä itse luovasti sosiologian ja laajemmin yhteiskuntatieteiden tarjoamilla
näkökulmilla. Niinpä mielenkiintoisinta minulle opintojen aikana olivat (ja edelleen ovat)
keskustelut ja analyysit maailmasta opiskelukavereiden kanssa – käytiin niitä sitten
sitten virallisemmissa lukupiireissä, Interaktion opiskelijalehden sivuilla tai Tampereen
Telakan terassilla. Huonosti kirjoitettujen klassikoiden lukemisen kanssa puolestaan
olen kipuillut alusta saakka.
Kuinka valitsit gradusi aiheeksesi juuri HPV-rokotteen?
Kiinnostuin HPV-rokotteesta tiedekunnan “gradukarnevaalissa” esitellyn valmiin
tutkielma-aihion kautta. HPV-rokote suojaa erilaisia syöpiä aiheuttavilta
papilloomaviruksilta, mutta on alunperin kehitetty erityisesti kohdunkaulan syövän
ehkäisemiseksi. Tämän vuoksi rokote annettiin Suomessa viime vuoteen saakka
ainoastaan esiteini-ikäisille tytöille, joille myös rokotekampanjat on kohdistettu ja
päätöksentekovastuu rokotteen ottamisesta osoitettu. Tuolloin käytössä ollut “Tyttöjen
juttu” -rokotekampanja oli lähes naurettaviin mittoihin saakka sukupuolittunut: se pyrki
puhuttelemaan 12-vuotiaita tyttöjä vaaleanpunaista ja violettia tihkuvalla visuaalisella
ilmeellä, joka suorastaan järkytti.
Aiheessa ja mahdollisissa tarkastelutavoissa yhdistyivät monet mielenkiinnon kohteeni:
feministinen kriittinen näkökulma, terveyssosiologia ja medikalisaatioteemat sekä
terveysviestintä, josta olin miettinyt jopa tulevaisuuden uravaihtoehtoa. Myös
rokotekriittisyys ja sitä koskeva tutkimus oli tuolloin tapetilla, ja aihe oli monin tavoin
ajankohtainen. Lisäksi ajattelin, että käytännönläheinen ja omista mukavuusalueistani
kauas kulkeutuva aineistonkeruu 12-vuotiaiden joukossa alakouluissa voisi olla
virkistävää ja opettavaista vaihtelua – kuten olikin!
Millaisia haasteita koit gradua tehdessä?
Kuten monille, gradu edusti minulle jonkinlaista opiskeluvuosien muka-alisuoriutumisen
kompensointia ja kykeneväisyyteni todistamista. Suhtauduin siihen melko
kunnianhimoisesti ja olin sen seurauksena itselleni ankara. Tämän ohella olen
opinnoissani ollut varsin lahjakas prokrastinoija. Niinpä graduun liittyvät haasteet
olivatkin ennen kaikkea aikaansaamiseen liittyviä: projekti ja kynnys siihen tarttumiseen
kasvoi usein liian suureksi. Edustinkin graduntekijänä “tavallista tarinaa” mystisen
merkityksellisestä työstä ja siitä selviämisestä: graduprosessi oli pitkä, vaikea, ahdistava
ja johti lopulta vasta pakottavan deadlinen ja palkankorotusoption myötä
valmistumiseen. En kadu gradun vuoksi vuodattamiani kyyneleitä, mutta
helpommallakin olisi selvinnyt.
Aiheesi sijoittuu osittain lääketieteen ja kansaterveyden maailmaan. Millaisena se
näyttäytyy sosiologille?
Ehdottomasti kiehtovinta graduni tekemisessä oli sen tarkastelu, miten lääketieteellinen
ja kansanterveystieteellinen järkeily “laskeutuu” tyttöjen elämään rokotekampanjan
kautta – ja tämän järkeilyn ja sen vaikutusten tarkastelu kriittisinkin sosiologisin silmin.
Olen pitkään ollut kiinnostunut lääketieteestä ja laajemmin erilaisista tavoista
käsitteellistää terveyttä, sairautta ja hyvinvointia – ja näihin liittyen erityisesti
medikalisaatiosta, eli lääketieteellisen ajattelun laajentumisesta uusille alueille ja sen
yhteiskunnallisen määrittelyvallan kasvusta. Sosiologille tämä maailma näyttäytyy
kiehtovana juuri vallan kautta.
Koronan myötä erilaiset lääketieteellis-kansanterveystieteellis-epidemiologiset
järkeilytavat sekä niiden yhteydet esimerkiksi politiikkaan ovat tulleet yhä laajemmin
näkyviksi. Keskustelut rokotteen patenttisuojasta tai lääkeyhtiöiden roolista epidemian
hillitsemisessä herättävät voimakkaita tunteita. Samalla, kun näiden järkeilytapojen ja
toimijoiden yhteiskunnallinen merkitys on kasvanut ennennäkemättömiin mittasuhteisiin,
tulee yhä keskeisemmäksi tarkastella niitä myös sosiologisesti ja kriittisesti.
Millaisia terveisiä lähettäisit gradua juuri nyt suunnitteleville tai kirjoittaville?
Gradun tarkoitus on oppiminen – gradua kirjoittaessa ei kuulukaan osata kaikkea. Ja
kun tulee jumeja, kannattaa muistaa että myös ne kuuluvat prosessiin. Joskus riittää,
että kirjoittaa yhden sanan tai virkkeen päivässä, joskus on parempi käydä kävelyllä tai
pitää vapaata. Itse kirjoitin gradun keskeisimmät ja ajattelua vaativat osiot
(ensimmäisen) koronakevään aikana niin, että kieriskeltyäni muutaman viikon
ahdistustuskissani lattialla aloin käydä kävelyillä merenrannassa. Kävelyillä juttelin
sorsille ja välillä äänitin puhelimen sanelusovelluksella ajatuksiani muutama pointti
kerrallaan. Kotiin päästyäni vain kirjoitin ne ylös – ja pian gradu olikin valmis. Voin siis
lämpimästi suositella erilaisia kirjoitustekniikoita ja keskusteluja sorsien kanssa.