Suomalaisessa julkisessa keskustelussa tehdään jatkuvasti erottelua kaupunkien ja maaseudun välillä. Varsinkin suhde maaseutuun on monin tavoin ambivalentti. Toisaalta maaseutua romantisoidaan, mutta toisaalta se esitetään paikkana, johon kurjuus kasaantuu. Esimerkiksi meneillään olevassa sote-uudistuksessa yhtenä isona teemana on ollut, miten muuttoliikkeen ravistelemalla maaseudulla voidaan jatkossa pitää yllä kattavaa sosiaali- ja terveyspalveluverkostoa ja näin myös hyvinvoinnin edellytyksiä.
Teimme viime vuonna Yhteiskuntapolitiikka-lehteen artikkelin, jossa tutkimme onnellisuutta kaupunki–maaseutu-akselilla Suomessa. Suomalaismedia uutisoi tuloksista laajasti. Osa keskustelusta oli odotetun kärjistettyä. Tuloksemme esitettiin siten, että maaseutu on auvoinen ja onnellisia ihmisiä täynnä oleva paikka kaupunkeihin verrattuna. Tätä kärjistystä joko puolustettiin tai vastustettiin varsinkin sosiaalisessa mediassa.
Artikkelissamme onnellisuutta vakioitiin käyttämiemme kuntatyyppien lisäksi suuralueilla. Lähtökohtanamme oli, että on eri asia asua maaseudulla ruuhka-Suomessa kuin maaseudulla Lapissa. Suuralueiden vaikutus jäi kuitenkin lähes olemattomaksi. Päädyimme jatkamaan tutkimusta siten, että mukaan tilastomalleihin otettiin asuinaluetyypin lisäksi sen maantieteellinen sijainti lääni-/maakuntatasolla. Samalla laajensimme tarkasteluamme koskemaan Pohjoismaita.
Tutkimuksemme pääkysymys oli, miten onnellisuuden kokeminen vaihtelee eri Pohjoismaissa kaupungin ja maaseudun välillä. Toisena kysymyksenä oli, miten asuinalueen maantieteellinen sijainti maan sisällä vaikuttaa onnellisuuteen.
Kun huomioimme onnellisuuteen vaikuttavat taustatekijät, kuten vastaajan iän tai terveydentilan, asuinaluetyyppi menettää merkityksensä selittävänä muuttujana kaikissa Pohjoismaissa Suomea lukuun ottamatta. Alueiden välinen onnellisuusvaihtelu selittyy siis sillä, että niillä asuu erilaisia ihmisiä, itse alue ei vaikuta. Suomessakin erot ovat pieniä, mutta maaseutumaisilla asuinalueilla koetaan onnellisuutta eniten. Vaikka vähiten onnelliset ihmiset asuvat kaupunkien keskustoissa ja niiden lähiöissä sekä taajamissa, eroja selittävät kaikesta huolimatta parhaiten muut tekijät kuin asuinalue. Ennen kaikkea onnellisuuden taustalla vaikuttavat olevan parisuhde, luottamuksen kokeminen toisiin ihmisiin ja terveyden kokeminen hyväksi. Toinen keskeinen havaintomme oli, että vakiointien jälkeenkin asuinalueen maantieteellisellä sijainnilla ei ole merkitystä missään Pohjoismaassa. Toisin sanoen tulostemme mukaan sillä, asuuko maaseudulla maan pohjoisosassa vai pääkaupungin lähellä, ei ole merkitystä onnellisuuteen.
Ollaksemme nykypäivän trendikkäitä moniosaajia, irrottaudumme lopuksi kuivista tutkijan rooleistamme, puemme yllemme onnellisuuskonsultin kalliin liituraitapuvun ja annamme tuhannen taalan onnellisuusvinkin: Älä hyvä ihminen muuta maalle etsimään onnellisuutta! Älä ylipäätään etsi onnea kaupungista tai maaseudulta, onnellisuus lähtee sisältäsi! Panosta sen sijaan esimerkiksi omaan terveyteesi ja sosiaalisiin suhteisiin. Niillä on oikeasti merkitystä onnellisuuden kannalta – asut sitten kaupungin keskustassa, lähiössä, pikkutaajamassa tai peltojen keskellä.
Ilpo Airio ja Arttu Saarinen
Teksti perustuu Sosiologia-lehdessä 3/2014 julkaistuun artikkeliin Alueelliset onnellisuuserot Pohjoismaissa.