Leipäjonot kertovat sosiaalisen eriarvoisuuden lisäksi sukupuolisesta eriarvoisuudesta

Teksti perustuu Sosiologia-lehdessä 2/2017 julkaistuun artikkeliin Laihiala, Tuomo & Ohisalo, Maria: Leipäjonot sukupuolisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden ilmentäjinä.

Aiemman tutkimuksen mukaan suomalainen huono-osaisuus on vahvasti sukupuolittunutta. Esimerkiksi miesten syrjäytymisriski on korkeampi kuin naisten ja ikääntyvillä naisilla on miehiä suurempi köyhyysriski. Vaikka väestötason tutkimustietoa on paljon, haavoittuvassa asemassa olevia, leipäjonoista ruokaa hakevia suomalaisia on tutkittu suhteellisen vähän.

Näistä lähtökohdista käsin tarkastelimme Sosiologia-lehden numerossa 2/2017 kattavasti ruoka-avun hakemista ja avunsaajien elämänlaatua sukupuolen ja kotitaloustyypin mukaan. Lisäksi tarkastelimme huono-osaisuuden kokemista selittäviä tekijöitä (subjektiivinen huono-osaisuus).

Tutkimus osoitti, että leipäjonossa käyvät miehet kärsivät kaikkein syvimmistä elämänlaadun vajeista useammin kuin naiset. Naiset puolestaan kokevat terveytensä huonommaksi ja tulonsa riittämättömiksi useammin kuin miehet. Yhden aikuisen kotitaloudessa asuvien elämänlaatu on systemaattisesti heikompaa kuin kahden aikuisen kotitaloudessa asuvien.

Huono-osaisuuden kokemista selittäviksi tekijöiksi osoittautuvat naisilla erityisesti ikääntyminen ja miehillä vuokralla asuminen sekä alle sadan euron käteen jäävä kuukausitulo. Siinä missä nuoret naiset kokevat itsensä muita harvemmin huono-osaiseksi, miesten kohdalla huono-osaisuuden kokeminen on suunnilleen yhtä yleistä kaikissa ikäryhmissä. Niin miehistä kuin naisista itsensä huono-osaisimmaksi kokevat työttömät, asunnottomat ja ruokaa viikoittain hakevat.

Leipäjonossa käyvät miehet ovat pääasiassa keski-ikäisiä tai hieman vanhempia: yli puolet miehistä on 46–65-vuotiaita. Naiset puolestaan ovat miehiä useammin iäkkäitä: miltei puolet on yli 56-vuotiaita. Nuorten ikäluokkien osuus on pieni. Nuoret ilmeisesti hankkivat apunsa useammin jostain muualta kuin leipäjonosta. Nuorten köyhyys on myös harvemmin pitkäkestoista kuin vaikeasti työllistyvien pitkäaikaistyöttömien tai pienituloisten eläkeläisten.

Ei ole yllättävää, että leipäjonossa käyvien jakauma heijastelee jo entuudestaan tunnettua suomalaisen huono-osaisuuden sukupuolittuneisuutta. Leipäjonot ilmentävät toisaalta suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa, ennen kaikkea miehille kasautuvaa, hyvinvoinnin eriarvoisuutta (miehille tyypillistä syrjäytymistä) sekä toisaalta naisille tyypillisten elämänkulkujen aiheuttamaa rakenteellista eriarvoisuutta (eläkeläisille ja yksinhuoltajille kasautuvaa tulonjaon eriarvoisuutta).

Objektiivisesti tarkasteltuna ruoka-avussa käyviä on helppo pitää huono-osaisina. Joka toinen avunsaaja myös kokee itsensä sellaiseksi: miehet iästä riippumatta, naiset ikääntyessään. Tämä saattaa viitata siihen, että miesten ja naisten tavat hahmottaa huono-osaisuuttaan eroavat jonkin verran toisistaan, mikä onkin kiinnostava jatkotutkimusaihe.

Kirjoittaja: Tuomo Laihiala

Kirjallisuus:

Kauppinen, T. M., Martelin, T., Hannikainen-Ingman, K. & Virtala, E. 2014. Yksin asuvien hyvinvointi. Mitä tällä hetkellä tiedetään? Helsinki: THL.

STM. 2014. Mieskysymyksiä tasa-arvopolitiikassa. Työryhmän loppuraportti. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö.

Jätä kommentti