Kirjoitus perustuu Sosiologia-lehden numerossa 2/2016 julkaistuun tutkimusartikkeliin.
Sukupuolten ja sukupolvien väliset suhteet ja niihin liittyvät hämmennykset ovat suomalaisen maahanmuuttotutkimuksen kestoaiheita (esim. Alitolppa-Niitamo 2010; Lehtomäki 2005; Peltola 2014). Nämä teemat kiinnittyvät vahvasti myös perhe-elämän analyyseihin: sukupuolijärjestelmä sukupuolittaa vanhemmuutta ja siihen sisällytettyjä normatiivisia odotuksia (Hoikkala 1993), ja sukupolvisuhteissa on pitkälti kyse kasvatuksesta, sen metodeista ja moraalisista sisällöistä. Näissä suhteissa ja järjestyksissä on kyse kulttuurisista muodoista, joihin sosiaalistutaan sukupolvi sukupolvelta ja joiden muuttuminen on hidasta.
Artikkelissamme Contested Fathering: Cameroonian fathers facing parenthood in the Finnish welfare state (Sosiologia 2/2016) tartumme maahanmuuttajavanhemmuuden tematiikkaan ja teemme sen vilkkaassa keskustelussa harvemmin esillä olleen empiirisen kokemusmaailman kautta. Analyysimme aineisto on koottu haastattelemalla 16 Suomessa asuvaa kamerunilaistaustaista perheenisää. Miehet ovat tulleet Suomeen joko työnhakuun tai opiskelemaan korkea-asteelle, ja yleensä he ovat olleet jo tullessaan melko hyvin koulutettuja. Heidän lapsensa ovat syntyneet pääosin Suomessa ja osallistuneet tai osallistumassa suomalaiseen varhaiskasvatus- ja koulutoimintaan. Tutkimushaastatteluissa näiden isien kanssa on keskusteltu heidän elämänhistorioistaan, tämänhetkisestä arjestaan sekä tulevaisuudenunelmistaan. Aineiston on koonnut kamerunilainen maahanmuuttajamies, joten sen voi uskoa olevan siivilöimätöntä miestenvälistä kerrontaa siitä, miltä tuntuu olla afrikkalaistaustainen isä suomalaisessa kontekstissa.
Pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on vahva normatiivinen ja diskursiivinen perhe-elämän kehys. Se määrittää julkisesti ja monin tavoin hyvää kotia, vanhemmuutta, parisuhdetta ja kasvatusta sekä perhepoliittisin porkkanoin (mm. isyyslomin) että epävirallisemmin tarjoamalla laidattoman areenan loputtomalle moraaliselle perhepohdinnalle (esim. Harinen & Koski 2008). Paradoksaalisesti se määrittää perhesuhteet myös yksityisiksi, vanhempien keskinäisiksi sekä vanhempien ja lasten välisiksi neuvottelusuhteiksi, joita kannattelee jonkinlainen periaatteellinen oletus kaikkien perheenjäsenten tasavertaisesta asemasta ja vanhempien (erityisesti isän) autoritäärisyyden vanhanaikaisuudesta (esim. Vuori & Nätkin 2007). Kamerunilaisessa yhteiskunnassa sen sijaan on kasvettu toisenlaisessa perhesuhde- ja kasvatusnormistossa, ja siihen sosiaalistuneet miehet ovat suomalaisessa diskursiivisessa ilmastossa ymmällään. Analyysimme kamerunilaisia isiä painaakin kaksi ristiriitaista mutta sisäistettyä velvoitetta olla hyvä isä: yhtäältä Kamerunista peritty halu elättää perheensä yksin (ja näin mahdollistaa vaimonsa kotiäitiys) sekä toimia vahvana auktoriteettina lapsilleen – ja toisaalta suomalaisen perhepuhunnan korostama paine luoda lämmin ja tasavertainen suhde lapsiin, viettää aikaa heidän kanssaan sekä hyväksyä kahden elättäjän perhemalli (Yesilova 2009).
Tutkimuksemme kamerunilaisten miesten isyyskamppailut kiinnittyvät monessa suhteessa kokemuksiin siitä, että he eivät kykene täyttämään kummastakaan edellä kuvatusta isyyden normistosta kumpuavia hyvän isyyden odotuksia. Koulutetunkin tummaihoisen maahanmuuttajan pääsy suomalaisille työmarkkinoille on vaikeaa, ja täyttääkseen sisäistettyä perheenelättäjän velvoitettaan monet haastatelluista isistä joutuvat joko työskentelemään öisin jakamalla sanomalehtiä tai ottamaan vastaan minkä tahansa pestipätkän (vrt. Ebot 2016; Könönen 2015). Tämä merkitsee ensinnäkin epävarmaa ja huonosti palkattua työmarkkina-asemaa ja toiseksi sitä, että isät usein viettävät nukkuen sen ajan, jonka muu perhe on valveilla. Tämän takia he potevat jatkuvaa huonoa omaatuntoa siitä, että emotionaalinen side lasten kanssa jää hauraaksi. Työmarkkina-asemallinen haavoittuvuus ja niukka toimeentulo eivät puolestaan rohkaise isyysvapaiden hyödyntämiseen tai muihin lasten vuoksi tehtäviin työelämäirtiottoihin.
Myös kasvatukseen liittyvät dilemmat huolettavat Suomessa asuvia kamerunilaisisiä. Kamerunissa omaksuttu ymmärrys isyysasemasta ja sukupolvisuhteista on koetteilla, kun lapset kasvavat vieraiksi koettuja arvoja korostavissa instituutioissa ja väärinä pidettyjä asioita opettavien aikuisten vaikutuspiirissä. Lasten kasvaminen liian suomalaisiksi on ongelma näille isille silloin, kun pienetkin lapset kyseenalaistavat ja haastavat isien kasvatusperiaatteita ja kun isillä ei ole samanlaista aikuisyhteisön tukea kuin Kamerunissa. Suomalaisiksi kasvaminen antaa kamerunilaisisille kuitenkin myös toivoa: kenties heidän uuteen kotimaahansa alusta lähtien sosiaalistuvien lastensa tulevaisuus Suomessa on valoisampi kuin heidän itsensä tämänhetkinen elämä.
Mathias Ebot & Päivi Armila
Kirjallisuus
Alitolppa-Niitamo, Anne. 2010. Perheen akkulturaatio ja sukupolvien väliset suhteet. Teoksessa Maahanmuutto ja sukupolvet, toim. Martikainen, T. & Haikkola, L. Helsinki: Nuorisotutkimusseura, 45–64.
Ebot, Mathias. 2016. Is education still enough? Skilled Sub-Saharan Africans face the Nordic labor market. Teoksessa Dislocations of civic cultural borderlines: Methodological nationalism, transnational realities and cosmopolitan dreams, toim. Ahponen, P., Harinen, P. & Haverinen, V-S. Aachen/Maastricht: Springer.
Harinen, Päivi & Leena Koski (toim.). 2008. Arjen askeleet. Otteita elämän järjestyksistä. Joensuun yliopisto: Sosiologian laitoksen julkaisuja.
Hoikkala, Tommi. 1993. Katoaako kasvatus, himmeneekö aikuisuus? Aikuistumisen puhe ja kulttuurimallit. Helsinki: Gaudeamus.
Könönen, Jukka. 2015. Tilapäinen elämä, joustava työ: Rajat maahanmuuton ja työvoiman prekarisaation mekanismina. Itä-Suomen yliopisto: Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja.
Lehtomäki, Marjaana. 2005. Finnish-African marriages in Finland in the 21st century. Tampereen yliopisto: Käännöstieteiden laitoksen julkaisuja.
Peltola, Marja. 2014. Kunnollisia perheitä. Maahanmuutto, sukupolvet ja yhteiskunnallinen asema. Helsinki: Nuorisotutkimusseura.
Vuori, Jaana & Ritva Nätkin (toim.). 2007. Perhetyön tieto. Tampere: Vastapaino.
Yesilova, Katja. 2009. Ydinperheen politiikka. Helsinki: Gaudeamus.