Johtajuuden visuaaliset kategoriat

Teksti perustuu Sosiologia-lehdessä 1/2017 julkaistuun artikkeliin Johtajuuden visuaaliset kategoriat.

Johtamisesta ja johtajuudesta puhutaan paljon, mutta voisimmeko kysyä myös, miten näemme johtajuuden? Visuaalisuus on läsnä kaikkialla ympärillämme, joten on hyvin todennäköistä, että se vaikuttaa myös käsityksiimme johtajuudesta.

Tarkastelemme artikkelissamme johtajuuteen liittyviä visuaalisia tekijöitä muotokuvamaalausten kautta. Tutkimuskokeilumme lähti liikkeelle kahden eri tieteenalaa edustavan tutkijan inspiroivasta vuoropuhelusta: huomasimme, miten johtamisen maailma ja visuaalinen kulttuuri kietoutuvat toisiinsa. Visuaalisessa painotuksessaan tutkimuksemme poikkeaa valtavirran johtamistutkimuksesta, joka edelleen pohjautuu paljolti juuri kielellisiin aineistoihin. Organisaatio- ja johtamistutkimuksessa on vasta viime aikoina herännyt kiinnostus visuaalisia ja materiaalisia ulottuvuuksia kohtaan.

Meille ihmisille on tyypillistä, että kategorisoimme eli luokittelemme muita ihmisiä ja ympäristöämme jatkuvasti sekä tietoisesti että tiedostamattomasti. Kategorisoidessamme jäsennämme maailmaa ja suuntaamme toimintamme sosiaalisissa tilanteissa: näin ollen kategorisointi on merkittävä vuorovaikutuksen resurssi. Harvey Sacks kehitti jäsenyyskategoria-analyysin 1960-luvulla tutkiakseen niitä periaatteita ja menetelmiä, joilla ihmiset luokittelevat itseään ja toisiaan erilaisiin jäsenyyskategorioihin sosiaalisissa tilanteissa. Vaikka jäsenyyskategoria-analyysia on sovellettu pääosin kielellisiin aineistoihin, Sacks sovelsi menetelmää alusta lähtien myös visuaalisiin aineistoihin. Seuraamme tutkimuksessamme tätä visuaalisen kategorisoinnin juonnetta ja tutkimme, millaisia johtajuuteen liittyviä kategorioita visuaalisten vihjeiden perusteella muodostetaan.

Kokeilevassa tutkimuksessamme oli mukana seitsemän osallistujaa. Osallistujille näytettiin yhdeksän kuvaa maalauksista, joissa jokaisessa oli yksi henkilö. Tutkimustilanteessa sovittiin, että kuvia katsotaan ikään kuin uuden johtajan rekrytointitilanteena. Osallistujia pyydettiin kertomaan, millaisena johtajana he pitivät kuvan esittämää henkilöä ja perustelemaan tulkintansa kuvassa näkyvien elementtien avulla. Muotokuvia katsellessa huomiota kiinnitettiin ilmeisiin, eleisiin, pukeutumiseen, värin ja tilan käyttöön sekä näistä visuaalisista vihjeistä rakentuviin merkityksiin.

Kuvat valittiin etukäteen, ja mukaan etsittiin mahdollisimman erilaisia kuvia. Maalaukset olivat eri aikakausilta, ja niiden esittämät ihmiset olivat eri-ikäisiä naisia ja miehiä, jotka käyttäytyivät ja elehtivät eri tavoin, olivat erilaisissa asennoissa, asettuivat tilaan vaihtelevilla tavoilla sekä poikkesivat toisistaan ulkoiselta olemukseltaan. Myös visuaalisten elementtien käytössä oli vaihtelua.

Tutkimuksessamme kuvien keskeinen tehtävä oli se, että niiden avulla pyrittiin houkuttelemaan esiin ja haastamaan automatisoituneita johtajuutta koskevia ajattelutapoja. Miellämme kuvat ”vieraskulttuurisiksi peileiksi” tai ”vastakuviksi”, joita katsoessaan ihminen tarkastelee paitsi kuvia myös omia käsityksiään kuvien esittämistä henkilöistä, tapahtumista ja ilmiöistä.

Tunnistimme aineistosta seitsemän johtajuuskategoriaa, jotka jaoimme kahteen ryhmään: johtajuuden stereotypioihin ja johtajuuden murtumiin. Sinällään tutuntuntuisissa johtajuuskategorioissa olennaista on niihin sisältyvä visuaalinen ulottuvuus. Stereotyyppisiä johtajuuskategorioita edustivat valoisa vuorovaikuttaja, kylmä etäisyydenottaja, välinpitämätön löysäilijä ja ryhdikäs visionääri. Johtajuuden murtumiksi tulkitsimme päällekäyvän uudistajan, koreilevan narsistin ja punastelevan tunteilijan johtajuuskategoriat.

Erityisen mielenkiintoista kuviin perustuvassa tarkastelussa oli se, miten pienistä, yksityiskohtaisista ja hyvinkin vähäpätöisistä visuaalisista aineksista ja vihjeistä nämä tutut kategoriat ja osallistujien mielestä ”hyvän” tai ”huonon” johtajuuden tunnusmerkit rakennettiin. Esimerkiksi sen, että henkilö oli asetettu kuvaan etualalle, tulkittiin kertovan hänen johtamistyylistään: johtaja pyrki ulos totutuista raameista tulemalla liian lähelle katsojaa. Erään kuvatun henkilön kynsistä puolestaan pääteltiin, että hän on saattaisi olla johtajana hermostunut ja lyhytjänteinen. Kielellisten konstruktioiden rinnalla konventionaaliset visuaaliset järjestykset näyttävät siten olevan vahvasti läsnä, kun pidämme yllä ja uusinnamme totuttuja ajattelumallejamme.

Se, miten kategorisoimme ihmisiä, vaikuttaa siihen, miten suhtaudumme heihin. Näemme kategorisoinnin – myös ”visuaalisen kategorisoinnin” – ennen kaikkea sosiaalisen vuorovaikutuksen resurssina, joka ohjaa toimintaamme. Kategorisoimalla johtajuutta teemme samalla valintoja siitä, miten itse toimimme johtamisen toisena osapuolena. On hyvä tiedostaa ja muistaa, että visuaalinen ulottuvuus ja koko visuaalinen kulttuurimme on läsnä myös silloin kun määrittelemme johtajuutta ja omaa osuuttamme johtamiseen liittyvässä vuorovaikutuksessa.

Jätä kommentti