Vuoden 2019 parhaaksi sosiologian pro graduksi on valittu Olli Hasun tutkielma Käsi älypuhelimella – Itsen hallinnan tekniikat medioituneessa ympäristössä (Helsingin yliopisto). Hasu analysoi gradussaan itsen hallintaa käsitteleviä self help -vlogeja, joiden diskurssissa ja visuaalisessa representaatiossa yksilöiden elämään sisältyvä problematiikka tulee tulkituksi selvästi rajattuina itsen hallinnan ongelmina. Hasu tarkastelee vlogeja myös yleisempien sosiokulttuuristen merkitysten kannalta, ja tutkimusilmiö suhteutetaan laajempiin yhteiskuntatieteellisiin keskusteluihin.
Palkintogradun valinnut raati kiinnitti huomiota Michel Foucault’n ajattelun pätevään ja kunnianhimoiseen pohdintaan, josta muodostui vahva teoriapohja empiiriselle tarkastelulle. Kiitosta sai myös videobloggaamisen valitseminen tutkimuskohteeksi: vlogit ja vloggarit ovat tärkeä ja ajankohtainen tutkimusaihe, johon tutkielma avasi selvästi rajatun, perustellun näkökulman. Raati luonnehti Hasun kirjoittamaa analyysiä huolelliseksi ja teräväksi ja kiitti sen avaamia näkökulmia yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen erittelyyn.
Gradupalkinnon vastaanottanut, jo väitöstutkimuksen parissa työskentelevä Hasu vastasi muutamaan kysymykseen liittyen sosiologian opintoihin ja palkitun gradun kirjoittamiseen.
Kuinka päädyit valitsemaan sosiologian pääaineeksesi?
Pääainetta valitessa sosiologinen teoria tuntui vastaavan parhaiten tarpeeseen ymmärtää maailmaa, joka varsinkin nuorena tuntui vieraannuttavalta. Sosiologia tarjosi sellaisen tavan puhua maailmasta, joka paljasti, miten ristiriitainen suhde yksilön kokemuksen ja yhteiskunnallisen järjestyksen välillä vallitsee. Tämän ansiosta sosiologian klassikkoteoksista pystyi omaksumaan vaikuttavia uusia työkaluja sen käsittelemiseen, mitä tässä ajassa tapahtuu.
Mistä sait idean graduusi?
Halusin kerätä tutkimusaineiston YouTube-alustalla julkaistuista vlogeista, koska minua kiehtoi digitaalisten teknologioiden leviäminen kauttaaltaan arkielämän osaksi. Minua kiinnosti erityisesti havainto siitä, että ihmiset suhtautuvat lisääntyvässä määrin omaan itseensä kuin digitaaliseen mediumiin, jota kuratoidaan, muokataan interaktiivisten käyttöliittymien avulla ja representoidaan estetisoituna objektina. Vlogien sisältö käsitteli oman elämän hallitsemista, joka on läpikotaisin sulautunut digitaalisten verkostojen rytmiin, mikä aineistona loi hyödyllisen näkökulman ilmiöön. Digitaalinen videoaineisto laittoi myös pohtimaan vallitsevien tutkimuskäytäntöjen rajoja yhteiskuntatieteissä, jotka pääsääntöisesti lähestyvät median tutkimusta viestien vastaanottajan näkökulmasta. Sosiaalisen median alustojen kohdalla kommunikaation muotoihin vaikuttaa kuitenkin olennaisella tavalla digitaalisten infrastruktuurien tekninen rakenne. Tutkimukseni pyrki hahmottamaan median eri ulottuvuuksia sekä vlogien diskurssin että visuaalisen representaation välityksellä, joissa yhdistyivät vloggaajien subjektiiviset kokemukset ja katsojien kanssa käytävän vuorovaikutuksen luomat merkitykset.
Miten kuvailisit graduprosessia?
Gradun tekemisessä kaikki — lukeminen, analyysi, kirjoittaminen — kesti kauemmin kuin olisi kuvitellut. Jouduinkin viimeistelemään työni aika kovassa kiireessä. Lopputyötä tehdessä minusta tuntui tärkeältä osata artikuloida yleisempi motiivi työlle, jolloin aiheesta keskusteleminen oli luontevampaa muiden kanssa ja tutkimuksen tekemiselle pystyi helpommin rakentaa merkityksellisen sosiaalisen kontekstin.
Millaisia terveisiä antaisit tällä hetkellä gradua kirjoitteleville tai sitä pohtiville?
Itselleni mielenkiintoisin tapa suhtautua graduun tekemiseen oli pitää sitä harjoituksena, jossa kokeilin jotain sellaista, mitä en vielä osannut tehdä. Lopputyöstä oli suhteellisen helppo tehdä antoisa projekti pohtimalla niitä tekijöitä, joiden ansiosta yhteiskuntatieteellisellä analyysilla ja käsitteellisellä ajattelulla on potentiaalisesti suuri yhteiskunnallinen merkitys ja lisäksi monipuolinen käytettävyys. Kun suunnittelee, mistä ja miksi lopputyönsä tekee, saattaa olla palkitsevaa huomata, että opiskelun ohella on huomaamattomasti kehittynyt uudenlainen maailman näkemisen taito. Sitä hyödyntämällä voi ehkä myös yhdistää oman lopputyönsä itseä henkilökohtaisella tasolla koskettaviin kysymyksiin.