Kohtuullinen utopia

kuva Satu

 

Teksti perustuu Sosiologia-lehdessä 2/2017 julkaistuun artikkeliin Kohtuullinen utopia. Eettisen itsen luominen kasvukriittisen yhteiskunnallisen liikkeen teksteissä.

Tarkastelen artikkelissa suomalaisen kasvutaloutta ja kulutuskulttuuria kritisoivan yhteiskunnallisen liikkeen näkemyksiä kestävämmästä yhteiskunnasta. Keskityn analyysissa kahden ryhmän julkaisemiin teksteihin. Pääkaupunkiseudulla vaikuttavien taloustieteilijöiden ylläpitämä degrowth.fi -blogi aloitti vuonna 2010. Blogissa keskitytään yhteiskunnallisen muutoksen avaamiseen tavoitteena edistää sosiaalista hyvinvointia, joka ei ole riippuvainen taloudellisesta hegemoniasta. Kansalaisliike nimeltään Kohtuus Vaarassa sai alkunsa vuonna 2009 Pohjois-Karjalassa. Se aktivoi keskustelua kestävän yhteiskunnan ja monimuotoisen elämän edellytyksistä ja järjestää tapahtumia Pohjois-Karjalassa. Kutsun artikkelissa näitä ryhmiä kohtuusliikkeeksi, sillä niiden sanomassa yhdistyy taloudellinen ja kulttuurinen kritiikki. Sanoma on ajankohtainen, sillä kasvun ja kulutuksen haittojen tiedostamisesta huolimatta kulutusyhteiskunta ei näytä laantumisen merkkejä.

Yhteiskunnalliset liikkeet ovat toimineet kautta aikojen uudenlaisen ajattelun ja toiminnan alustoina. Tutkin kohtuusliikkeen tekstejä poliittisina narratiiveina eli kertomuksina. Poliittiset narratiivit sytyttävät keskustelua yhteiskunnallisen muutoksen tarpeesta ja virittävät tahtoa parempaan elämään. Niissä muodostetaan myös muutoksen toteuttajia. Artikkelissa tutkin ryhmien tekstejä poliittisina narratiiveina ja toimijoiden muodostajina. Tartuin analyysiin Michel Foucault’n etiikan avulla. Foucault’n etiikka sisältää keinoja, joilla kansalainen voi muodosta itsestään eettisemmän toimijan ja pyrkiä vapautumaan asemastaan kasvu- ja kulutusyhteiskunnan passiivisena ylläpitäjänä.

Liike haastaa yhteiskunnalliset arvot ja tietokäsityksen. Teksteistä on luettavissa tarve tunnistaa ja purkaa nykyinen itsekeskeinen ihmiskäsitys, jolle on tyypillistä kilpailunhaluisuus ja vastuuttomuus. Tietokäsitystä se ravistelee vaatimuksella kestävän kehityksen syvällisemmästä määrittelystä ja kriittisestä suhtautumisesta kehityksen varjolla tehtyihin ratkaisuihin. Voidaan esimerkiksi kysyä, toimitaanko aidon kestävän kehityksen saavuttamiseksi vai pyritäänkö sen avulla kiillottamaan vaikkapa ympäristön kannalta kestämättömiä toimia vihreiksi?

Liike innostaa pohtimaan arjen käytäntöjä, jotka voivat auttaa rakentamaan eheämmän suhteen luontoon sekä kanssaihmisiin ja siten vaikuttaa positiivisesti myös hyvinvointiin. Sivistyksen, henkisen kasvun ja hiljentymisen avulla voi tutustua itseensä paremmin, mikä saattaa asettaa vallitsevan kulutuskäyttäytymisen ja elämäntavan uuteen valoon. Kohtuusliike haastaa myös koulutuspolitiikan. Teksteissä kehotetaan tarkastelemaan sivistyskäsitystämme ja luomaan ekososiaalisesti sivistyneitä toimijoita, jotka tunnistavat ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen ulottuvuuden keskinäisriippuvuuden sekä kasvavat vastuullisiksi.

Kohtuusliikkeen poliittinen narratiivi kansalaisten voimaantumisesta pyrkii täyttämään demokratian tilassa koetun kuilun ja vahvistamaan toimintamahdollisuuksia. Toimintamahdollisuudet eivät pääse kukoistamaan, elleivät kuluttajiksi kavennetut ihmiset tarkastele kriittisesti kulttuurin, työelämän, politiikan ja markkinoiden kutsuja, jotka saavat jatkamaan kestämätöntä elämäntapaa. Kohtuusliike korostaa avointa keskustelua, minkä se näkee puuttuvan nykyisestä poliittisesta kulttuurista, jonka tehtäväksi on jäänyt taloudellisen kasvun ohjaaminen. Liikkeen tulevaisuusvisiossa taloudella on välinearvo, eikä ihmisen arvo riipu hänen asemastaan tuottaja ja kuluttajana.

Nämä arkiset toisenlaisen olemisen käytännöt murtavat sitä poliittista kertomusta, joka ohjaa kuluttajakansalaisia toimimaan hallitsevien normien mukaisesti. Itsen muokkaaminen on poliittista ja myös rohkeutta vaativaa, sillä kulttuuriset normit kietoutuvat juurakon kaltaisesti tiukasti elämäntapaamme. Kuten useat aikamme yhteiskunnalliset liikkeet, myös kohtuusliike pyrkii muuttamaan toiminnan logiikkaa, eikä niinkään esittämään tiettyihin asioihin rajattuja vaatimuksia.

Lähteet:

Andrews, Molly. 2014. ”Narrating Moments of Political Change.” Teoksessa The Palgrave Handbook of Global Political Psychology, toim. Paul Nesbitt-Larking, Catarina Kinnvall & Tereza Capelos. Basingstoke: Palgrave Macmillan, 353–368.

Foucault, Michel. 1994. Ethics. Subjectivity and Truth. The essential works of Michel Foucault 19541984, volume 1. toim. Paul Rabinow, New York: New York Press.

Salonen, Arto & Marjatta Bardy. 2015. ”Ekososiaalinen sivistys herättää luottamusta tulevaisuuteen” Aikuiskasvatus 35:1, 4–15.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *