Työn prekarisaatio

 

 

 

 

Kirjoitus perustuu Sosiologia-lehden numerossa 1/2016 julkaistuun tutkimusartikkeliin.

Keskustelu prekariaatista osuu monella tapaa ajan hermoon. Taantuma on kurittanut Suomea jo kauan, työttömyys ja etenkin pitkäaikaistyöttömyys on yksi suurimmista yhteiskunnallisista ongelmista, ja yhä useampi palkansaaja pelkää työpaikkansa puolesta.

Perinteinen luokkajako työväestön, keskiluokan ja yrittäjien välillä ei ole menettänyt merkitystään, mutta tämän kaltainen kategorisointi ei enää kuvaa parhaimmalla mahdollisella tavalla yhteiskunnallisia jakolinjoja. Prekaarin työn piirteet eivät välttämättä katso ammattiasemaa tai työn sisältöä. Korkeasti koulutettu asiantuntija tai ahkera yksinyrittäjä voi kohdata toimeentulon sirpaleisuutta ja epävarmuutta.

Tarkastelimme Tilastokeskuksen vuosina 1984–2013 kokoamien työolotutkimusten avulla palkkatyötä tekevän prekariaatin ominaispiirteitä. Työttömiä tai yrittäjiä aineistomme ei edusta. Prekaareiksi määrittelimme ne palkansaajat, joille kasautuu yhtä aikaa ainakin kolme seuraavista viidestä työhön liittyvästä epävarmuustekijästä:

  1. ylikoulutus suhteessa työn sisältöön
  2. aiempi työttömyys
  3. epätyypillinen työsuhde
  4. työn jatkumiseen kohdistuva uhka
  5. huonot työllistymismahdollisuudet

Tuloksemme kertovat palkkatyötä tekevän prekariaatin osuuden kasvaneen viimeisen kolmen vuosikymmenen aikana niukasti, kymmenestä kahteentoista prosenttiin. Taantumasta huolimatta enemmistöllä palkansaajista menee melko hyvin, mutta työmarkkinoillamme on noin 250 000 palkansaajan joukko, jolle kasautuu enemmän epävarmuutta kuin olisi kohtuullista.

Prekaareille kasautuu useita kielteisiä työn hallintaan, kuormitukseen ja työpaikan sosiaaliseen ilmapiiriin liittyviä ongelmia. Huolestuttavaa on, että emme löytäneet prekaaria työmarkkina-asemaa kompensoivia tai siltä suojaavia tekijöitä. Edes työpaikan ilmapiiri tai omilta työtovereilta saatava tuki eivät tarjoa suojaa prekaarilta työmarkkina-asemalta.

Lisäksi tarkastelimme prekaaria työmarkkina-asemaa ennustavia tekijöitä. Oli yllättävää havaita, kuinka suurelta osin taloudelliset ja yhteiskunnalliset makrotason tekijät ennustavat myös yksilötasolla epävarmaan työmarkkina-asemaan juuttumista.

Heikon ansiotason jälkeen toiseksi vahvin prekaariutta ennustava tekijä oli tulostemme mukaan taloussuhdanteiden vaihtelu. Kun vielä toimiala asettui kolmanneksi vahvimmaksi selittäjäksi, ja maantieteellinen asuinalue neljänneksi, voimme päätellä miten paljon yhteiskunnalliset olosuhteet määräävät yksilöiden kohtaloa työmarkkinoilla.

Tulostemme sanoman voi tiivistää seuraavasti: älä lyö lyötyä. Hallituksen leikkauspolitiikka, paikkaamatta jääneet sosiaaliturvan aukot ja niin sanotut kannustinloukut kurittavat prekaareja kovimmin. Keppi ei auta heikossa asemassa olevaa palkkatyöläistä yhtään sen enempää kuin työttömiin kohdistetut sanktiot – yksilöä on turha syyllistää.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *