sosiologia

Abstraktit 2017

Lyhennelmät vuonna 2017 julkaistuista artikkeleista. Varsinaiset artikkelit julkaistaan Elektra-tietokannassa puolen vuoden viiveellä.

Sosiologia, vuosikerta 54, numero 1, 2017

Keinumista kahden maailman välissä. Työläistaustaiset naiset, yliopisto-opiskelu ja muuttuva suhde kotimaailmaan

Mari Käyhkö

Tutkittaessa yliopistoa, yhteiskuntaluokkaa, perhettä ja koulutukseen hakeutumista tai opiskelua, on katse tavallisesti suuntautunut perheestä yliopistoon. Tässä artikkelissa käännän perspektiivin toisinpäin. Analysoin työläistaustaisia, perheensä ja sukunsa ensimmäisiä yliopistossa opiskelevia/opiskelleita naisia ja sitä, kuinka yliopisto-opiskelu asettuu suhteessa siihen maailmaan, josta naiset ovat lähtöisin. Tarkastelen yhteiskuntaluokkaa sosiaalisena ja kulttuurisena, arjessa elettynä ja arkisissa kohtaamisissa konkretisoituvana kysymyksenä. Tutkimusaineisto on tuotettu pääosin kollektiivisella muistelutyömenetelmällä. Naisten kotimaailmassa yliopisto-opiskelu voidaan hyväksyä periaatteellisella tasolla, mutta arjen tasolla se aiheuttaa erinäistä hankausta: maailmojen eriytymistä, vaivaantuneisuutta, vieraantumista sekä emotionaalista etääntymistä. Kouluttautuminen voidaan kotimaailmassa käsittää myös petturuutena ja vertaisuuden kiistämisenä. Samalla kun avoimien koulutusmahdollisuuksien ajatellaan vapauttavan yksilön sekä purkavan yhteiskunnan sosiaalisia jakoja ja eriarvoisuutta, kouluttautuminen näyttää myös erottavan ja rakentavan sosiaalista etäisyyttä. Yhteiskunnassa yleisesti ottaen hyvänä ja tavoiteltavana pidetty asia, kuten yliopisto-opiskelu, voi eri yhteyksissä saada ristiriitaisiakin merkityksiä ja seurauksia.

Asiasanat: Koulutus, muistelutyömenetelmä, perhe/kotimaailma, sukupuoli, yhteiskuntaluokka, yliopisto-opiskelu.

Jätehallinta ja ympäristönsuojelu

Jarno Valkonen, Veera Kinnunen, Heikki Huilaja, Johanna Saariniemi, Reetta Näsi, Riitta Uusisalmi & Janne Honkasilta:

Nykyinen jätepolitiikka käsittelee ympäristöllistä jäteongelmaa yhä vahvemmin talouden kysymyksenä, mikä on johtanut jätteen olemuksen kannalta erikoiseen tilanteeseen: se, mitä on aikaisemmin ollut liikaa, onkin huomaamatta muuttunut joksikin sellaiseksi, jota on liian vähän. Kysymme, millaiseen toimintapoliittiseen näkemykseen jätteestä suomalainen jätepolitiikka perustuu ja millaisia seurauksia tällä on alueellisen jätehuollon toteutuksessa sekä kansalaisten arjessa. Erityisesti olemme kiinnostuneita siitä, miten ympäristönsuojelutavoitteet toteutuvat jätepolitiikassa. Aineistonamme ovat kansalliset jätelaki- ja lainvalmisteluasiakirjat Suomen EU-jäsenyyden ajalta vuoteen 2015 sekä Lapin jätehuoltoa käsittelevät lehtikirjoitukset samalta ajanjaksolta. Analysoimme yhdyskuntajätteen hallitsemiseen tähtäävän jätepolitiikan muotoutumista ja toteutumista kolmella eri tasolla: valtakunnan poliittisessa päätöksenteossa, Lapin alueellisessa jätehuollon organisoimisessa ja lappilaisten kuluttajien asemoitumisena suhteessa jätteeseen ja jätehallinnan tavoitteisiin. Keskeinen tulos on se, että risteävät ymmärrykset jätteen olemuksesta on politiikan tasolla voitu ilmaista kierto- ja materiaalitalouden kehyksessä riittävän yhdenmukaisin kriteerein, jotta on pystytty päätymään toteuttamiskelpoiseen poliittiseen johtopäätökseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kiertotalouden ajatus ei ehkä kokonaan kykene poistamaan jätehallinnan sisäistä ristiriitaisuutta, eikä siksi saa erilaisia toimijoita asettumaan sen tueksi. Keskeiseksi hiertäväksi tekijäksi nouseekin lopulta jätehuollon ympäristönsuojelutavoite.

Asiasanat : Jäte, jätehallinta, ontologinen politiikka, sulkeuma, ympäristönsuojelu

Johtajuuden visuaaliset kategoriat

Jari Martikainen & Anneli Hujala

Tieteidenvälisen kokeilevan tutkimuksemme tavoitteena oli hankkia kokemusta kuvallisten ja kielellisten tutkimusmenetelmien yhdistämisestä johtajuustutkimuksessa sekä nostaa esiin visuaalisuuden merkitys johtajuuden määrittelyssä. Tuotimme aineistoa näyttämällä kuvia muotokuvamaalauksista tutkimuksen osallistujille ja keskustelemalla niistä heidän kanssaan. Jäsenyyskategoria-analyysia soveltaen tutkimme sitä, millaisia kategorioita osallistujaryhmä tuotti visuaalisen aineiston pohjalta. Tunnistimme aineistosta sekä stereotyyppistä johtajakuvaa mukailevia että siitä poikkeavia kategorioita. Aineisto osoitti, että osallistujat tekivät visuaalisesta aineistosta pitkälle meneviä tulkintoja niin johtajan johtamistavasta kuin hänen persoonastaankin. Visuaaliset seikat ovat selvästi merkittävässä roolissa, kun kategorisoimme ympäristöämme. Visuaalinen kategorisointi on usein tiedostamatonta, ja sen huomaaminen voi johtaa omien käsitysten kyseenalaistamiseen. Tämän vuoksi kuvalliset menetelmät näyttävät sopivan hyvin tutkimukseen, joka pyrkii tuomaan esille kriittisiä näkökulmia ja edistämään vaihtoehtoisia ajattelutapoja.

Asiasanat: Johtajuus, jäsenyyskategoria-analyysi, visuaalinen kategorisointi.

Kaupungin rajat. Sosiaalikeskus Satama, nuorisopolitiikka ja romanit

Maija Jokela

Artikkeli on tapaustutkimus sosiaalikeskus Satamasta ja sen tiloissa sijainneesta Itä-Euroopan romanien leiristä käydystä kiistasta. Se asettuu osaksi niin suomalaista sosiaalisten liikkeiden ja erityisesti uuden radikalismin tutkimusta kuin eurooppalaista talonvaltaustutkimusta. Artikkeli myös osaltaan valottaa Itä-Euroopan romanien tilannetta Helsingissä. Käyn läpi Sataman vaiheita sen perustamisesta häätöön asti etsien syitä tapahtumien kululle. Keskeistä tapauksessa on helsinkiläis(t)en talonvaltausliikkeiden legitimiteetti. Talonvaltaus- ja sosiaalikeskustoimintaa ovat legitimoineet paitsi itse valtaajat, myös talonvaltaajien kanssa neuvotteluja käynyt Helsingin kaupungin nuorisotoimi nuorisopolitiikan avulla. Esitän, että tämä oli ristiriidassa talonvaltaajien autonomisen toimintaperiaatteen kanssa ja johti lopulta talonvaltaajien ja nuorisotoimen välirikkoon. Romanileirin vuoksi Sataman tapauksessa hallitsevaksi nousi kuitenkin järjestys- ja turvallisuuspolitiikka, joka mahdollisti asian virkamiesmäisen hoitamisen romanien tilanteen politisoimisen sijaan.

Asiasanat: Nuorisopolitiikka, romani, sosiaalisten liikkeiden tutkimus, talonvaltaus, tapaustutkimus.

Sosiologia, vuosikerta 54, numero 2, 2017

Konttorista monitilatoimistoksi. Työn tilojen etnografnen analyysi

Merja Kinnunen, Kirsti Lempiäinen & Virve Peteri

Artikkelissa tutkitaan sitä, miten työtilat muovaavat työtä ja työntekijää. Analyysimme tukeutuu feministiseen tilan tutkimukseen ja Henri Lefebvren sosiaalisen tilan teoriaan, joissa keskitytään kapitalistisen yhteiskunnan kritiikkiin, toimijoiden ruumiillisuuteen ja tilojen materiaalisuuteen. Analysoimme sitä, miten tila luo asioita, synnyttää tiettyjä käytäntöjä ja luo mahdollisuuksia ajatella tai toimia. Aineisto on hankittu etnografan keinoin. Aineistoa on kerätty toimistoympäristöissä 1980- ja 1990-luvuilla sekä 2010-luvulla. Osoitamme, miten uusien toimistotilojen avoimuus voi käytännössä merkitä sitä, että työntekijöiltä vaaditaan uudenlaista ruumiillisuuden hallintaa ja esittämistä. Tutkimus tuo esiin, miten pyrkimys lisätä ja soveltaa teollisen toimiston tuottamia naistapaisia epämuodollisia kohtaamisia jälkiteolliseen toimistoon voikin paradoksaalisesti vähentää suoria kohtaamisia ja kommunikaatioita.

Asiasanat: Etnografia, Henri Lefebvre, materialistinen feminismi, toimistotila, toimistotyö.

Leipäjonot sukupuolisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden mittarina

Tuomo Laihiala & Maria Ohisalo

Tilastot eivät kerro suomalaisesta eriarvoisuudesta kaikkea, eivätkä kurjimmassa asemassa olevat välttämättä vastaa kyselytutkimuksiin. Tyypillisistä aineistonkeruutavoista poiketen tämän tutkimuksen aineisto (N = 3 474) on kerätty jalkautumalla leipäjonoihin. Tutkimus selvittää, millaiset sukupuolittuneet tekijät johtavat ruoka-apuun turvautumiseen. Ruoka-apua saavien hyvinvointivajeita hahmotetaan vertaamalla heidän elämänlaatuaan koko väestön elämänlaatuun sukupuolittain sekä perhetyypin mukaan. Lisäksi tutkitaan, miten sosioekonomiset tekijät ennustavat huono-osaisuuden kokemista. Leipäjonot ilmentävät sekä suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa yksinäisille, usein keski-ikäisille työttömille miehille kasautuvaa hyvinvoinnin eriarvoisuutta (miestapaista syrjäytymistä) sekä naisten tyypillisessä elämänkulussaan kohtaamaa rakenteellista eriarvoisuutta: yksin asuville tai yksinhuoltajille, tyypillisimmin eläkeläisille, kasautuvaa tulonjaon eriarvoisuutta (naistapaista köyhyyttä). Ruokaapua saavien elämänlaatu on koko väestön elämänlaatuun verrattuna huomattavasti heikompaa. Naiset kokevat miehiä useammin terveytensä ja tulonsa riittämättömäksi. Syvimmät elämänlaadun vajeet – nälän, yksinäisyyden ja elämässä pärjäämättömyyden kokeminen – ovat miehillä yleisempiä. Naisilla huono-osaisuuden kokemista ennustaa erityisesti ikääntyminen, miehillä vuokralla asuminen ja alle sadan euron käteen jäävä kuukausitulo. Niin miehistä kuin naisista itsensä huono-osaisimmaksi kokevat työttömät, asunnottomat ja ruokaa viikoittain hakevat.

Asiasanat: Elämänlaatu, eriarvoisuus, huono-osaisuus, leipäjono, ruoka-apu, sukupuoli.

Osallistumisen lupaus ja petos hyvinvointipalveluissa

Aila-Leena Matthies

Artikkelissa analysoidaan osallistumisparadigmaa hyvinvointipalveluissa. Teoreettisen analyysin empiirisenä kaikupohjana ovat kirjoittajan osallistumistutkimukset sekä kansalliset ja kansainväliset osallistumisohjelmat. Analyysin välineenä sovellan kriittisen teorian traditioon kuuluvaa, Max Horkheimerin ja Theodor Adornon luomaa valistuksen dialektiikan käsitettä. Siihen sisältyy sekä valistuksen lupaus että petos. Osallistumiseen hyvinvointipalveluissa kytkeytyy lupaus demokratisoitumisesta, palvelujen paranemisesta ja kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Osallistumisen lupaukset voivat kuitenkin kääntyä petokseksi, jos palvelujärjestelmä valjastaa osallistumisparadigman esimerkiksi hallinnan välineeksi tai oikeuttamaan julkisen vastuunkannon vetäytymistä. Kuulluksi tuleminen ja osallisuus paljastuvat petokseksi myös silloin, jos ne jäävät vain osallistumishankkeen aikaisiksi kokeiluiksi. Olennainen kysymys on, saavatko palvelujen käyttäjät osallistumisensa myötä pysyvästi parempaa elämää ja aitoja vaikutusmahdollisuuksia. Joukkopetoksen uhasta huolimatta osallistumisen lupauksista ei pidä luopua valistuksen utopiana. Yhteiskuntatieteellisten tutkijoiden ja ammattilaisten on reflektoitava, tulevatko ne vedetyksi mukaan osallistumisen petokseen vai voivatko ne edistää demokratisoivan osallistumisen lupausta.

Asiasanat: Hyvinvointipalvelut, osallistuminen, osallistumisen lupaus ja petos, osallisuus, valistuksen dialektiikka.

Kohtuullinen utopia. Eettisen itsen luominen kasvukriittisen yhteiskunnallisen liikkeen teksteissä

Satu Husso

Artikkelissa tarkastelen suomalaisen kasvu- ja kulutuskriittisen liikkeen konstruoimaa visiota yhteiskunnallisesta muutoksesta kohti kestävää kulttuuria. Aineistona on Kohtuus Vaarassa- ja degrowth.fi-ryhmien tekstit vuosilta 2008–2013. Analysoin artikkelissa, miten teksteissä muodostetaan subjekteja, jotka heräävät tarpeeseen luoda kestävyyden kulttuuri ja työstävät itsestään eettisen toimijan. Lisäksi tarkastelen tekstejä poliittisina narratiiveina toisenlaisen maailman muodostamisesta. Paikannan ne laajempaan kohtuus- ja degrowth-keskusteluun, jota on tutkittu erilaisina kehyksinä ja skenaarioina. Analysoin artikkelissa liikkeiden esiintuomaa tarvetta muodostaa toiseus. Analysoin aineistoa Foucault’n etiikan teorian viitekehyksessä ja esittelen artikkelissa liikkeiden esiintuomaa tarvetta muodostaa toimijoita, jotka kritisoivat talouskasvunarratiivia ja etsivät ratkaisuja kestävän yhteiskunnan toteuttamiseksi. Liike rakentaa narratiivia ekososiaalisesti sivistyneestä subjektista, joka jatkuvasti työstää itseään ja reflektoi suhdettaan kulutus- ja kasvuyhteiskuntaan tullakseen sille vastustuskykyisemmäksi. Narratiivi ei tarjoa päätepistettä kestävän kehityksen toteuttamiselle, vaan toimii poliittisena utopiana, suunnannäyttäjänä ja kulttuurisena kritiikkinä. Se myös voimaannuttaa subjekteja yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen.

Asiasanat: Foucault, narratiivi, olemassaolon estetiikka, utopia, yhteiskunnalliset liikkeet.

Sosiologia, vuosikerta 54, numero 3, 2017

Määräysvalta vakuuttelun retoriikassa: Koetun hyvinvoinnin käsitteen leviäminen ja kotoistuminen Suomeen

Pertti Alasuutari

Artikkeli käsittelee koetun hyvinvoinnin ja onnellisuuden käsitteiden leviämistä ja tulemista osaksi kansallista politiikkaa Suomessa vuosina 2005–2015. Empiirinen analyysi kohdistuu kahteen aineistokokonaisuuteen, media-aineistoon ja eduskunta-aineistoon eli eduskunnan pöytäkirjoihin ja muihin kansanedustuslaitoksen tuottamiin tai tilaamiin asiakirjoihin. Analyysi osoittaa, että käännekohta koetun hyvinvoinnin ja onnellisuuden nousussa politiikan agendalle koettiin 2010, kun Euroopan komissio esitti, että Euroopan uuden strategian onnistumista aletaan arvioida BKT:ta laajemmilla indikaattoreilla ja kun kehitysindikaattoreiden valmistelu otettiin hallitusohjelmaan. Kun tällaisia indikaattoreita ei kuitenkaan otettu käyttöön, myös julkinen keskustelu asiasta hiipui. Tutkimus tuo hyvin esille sen, että erilaisilla organisaatioilla, kuten tutkimuslaitoksilla, ajatushautomoilla, paikallisilla tai globaaleilla kansalaisjärjestöillä ja kansainvälisillä järjestöillä, EU mukaan lukien, on keskeinen rooli käsiteinnovaatioiden levittämisessä.

Asiasanat: Globalisaatio, hyvinvointi, ideoiden leviäminen, kotoistaminen, onnellisuus.

Peruspalvelukokemukset ja arjen kansalaisuuden rakentuminen venäläistaustaisten perheiden kertomuksissa

Eveliina Heino

Artikkelissani tarkastelen venäläistaustaisten perheiden kertomuksia kokemuksistaan suomalaisten peruspalveluiden käyttäjinä. Aineistona ovat 25 perheen haastattelut sekä 9 perheen uusintahaastattelut, ja tarkastelun kohteena on palveluiden käyttäjien puhe kohtaamisista peruspalveluiden ja niissä työskentelevien työntekijöiden kanssa. Kiinnitän erityistä huomiota siihen, miten haastateltavat kuvaavat peruspalveluita puheessaan sekä positioivat itsensä suhteessa peruspalveluihin. Analyysini tuloksena olen tunnistanut ja nimennyt neljä eri positiota, joissa peruspalveluista sekä omasta suhteesta niihin puhuttiin eri näkökulmista. Näitä positioita ovat kiitollisen, väärinkohdellun, aktiivisen ja riippuvaisen positiot. Tuloksista käy ilmi, että haastateltavat käyvät neuvottelua maahanmuuttajiin liitetyistä leimoista sekä heihin kohdistetuista kulttuurisista odotuksista. Ensinnäkin he ottavat kantaa sekä julkisessa että poliittisessa keskustelussa konstruoidun ”laiskan, etuuksia väärinkäyttävän maahanmuuttajan” leimaan. Toiseksi he tuovat esille myös peruspalveluiden epäonnistumiset, kuten niiden vaikean saavutettavuuden, epäselvän tiedon sekä palveluiden käyttäjien ”asiakkaistamisen”. Positiot ovat sekä sisäisesti että keskenään hyvin jännitteisiä. Niitä yhdistää kuitenkin se, että autonomian saavuttaminen sekä suomalaisen yhteiskunnan täysvaltainen jäsenyys näyttäytyvät tavoitteina jokaisesta positiosta käsin.

Asiasanat: Arjen kansalaisuus, diskurssianalyysi, maahanmuuttajat, peruspalvelut, positiot, venäläistaustaiset perheet.

Eläimen kuolema lapsuuden kokemuskertomuksissa

Nora Schuurman

Tutkin artikkelissa kertomuksia lapsuudenaikaisista kokemuksista ja muistoista, jotka koskevat läheisen eläimen kuolemaa. Jäljitän näistä kertomuksista kulttuurisia skriptejä, jotka määrittävät eläinten kuoleman käytäntöjä sekä eläinten kuoleman suremista. Kysyn, miten sekä lapsuudessa että eläimiin suhtautumisessa tapahtuneet muutokset näkyvät eläinten kuolemaa käsittelevissä kertomuksissa. Aineistona käytän lemmikkiaiheisen kirjoituskeruun tekstejä, jotka on kerätty Suomessa. Analyysin perusteella erotan aineistosta kolme skriptiä: eläimen kuoleman avoimeen suremiseen rohkaiseva skripti, surun näyttämisen kieltävä skripti sekä eläimen kuoleman oikeutusta määrittävä skripti. Tutkimus tukee käsitystä ihmisen ja (muiden) eläinten välisen käsitteellisen rajan ja eläinten kategorisoinnin joustavuudesta sekä siitä, että suhteet eläimiin ovat lapsuudessakin osa ihmisen sosiaalista elämää ja eläimet näyttäytyvät niissä toimijoina ja subjekteina. Artikkelissa osoitan, että eläinsuhde ei ole erillinen osa kulttuuria vaan nivoutuu muihin yhteiskunnan ilmiöihin, kuten lapsuuteen ja sen muutoksiin.

Asiasanat: Eläinsuhde, kertomus, kuolema, lapsuus, lemmikkieläimet, skriptit.

Kulttuuri ja taide hoivalaitoksessa. Laitosarjen ja kulttuuritoiminnan ideaalien kohtaamisia

Marjukka Colliander

Tässä artikkelissa tarkastelen hoivalaitoksessa toteutettua kulttuuriprojektia. Julkisessa keskustelussa korostetaan kulttuurin ja taiteen kuuluvan jokaiselle taloudellisesta asemasta, terveydestä ja maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Kuitenkin erilaisissa laitoksissa, esimerkiksi ikäihmisten palvelutaloissa, asuvien ihmisten toiminta on erilaisista syistä rajoittunutta, ja kulttuurin saavutettavuutta sekä osallistumismahdollisuuksia pyritäänkin lisäämään järjestämällä taide- ja kulttuuritoimintaa laitoksiin. Tarkastelen artikkelissa kahden erilaisen maailman, hoivan ja kulttuurin, kohtaamista sekä kulttuuritoiminnan ideaalien ja laitosarjen mahdollisuuksien yhteentörmäystä. Kohtaamisissa leikkaavat erilaiset käytännöt, toimijat ja tavoitteet. Aineistona on ikäihmisten hoivalaitoksessa järjestetty etäkonsertti ja eri laitoksissa tehtyjä henkilökuntahaastatteluja. Artikkelissa pohdin empiirisen aineiston pohjalta osallisuutta kulttuuriin käytännössä: niitä erilaisia tapoja ja käytäntöjä, joilla osallisuus ruohonjuuritasolla näyttäytyy. Etnografsen tutkimuksen menetelmänä olen käyttänyt neksusanalyysia. Sen avulla tarkastelen kulttuuritapahtumaa kolmesta näkökulmasta: toimijahistorioiden, vuorovaikutusjärjestyksen sekä paikan diskurssien. Tutkimuksen tuloksena esitän, että kulttuurin saavutettavuuden lisääminen tai kulttuuritapahtumien määrällinen lisääminen ei automaattisesti lisää osallistumismahdollisuuksia. Sen sijaan niihin vaikuttaa se, miten niin yksilöt, yhteisö kuin hoivalaitoksen rakenteetkin tunnistavat ja antavat tilaa kulttuuritoiminnalle.

Asiasanat: Etäkonsertti, kulttuuri, neksusanalyysi, osallistuminen, osallisuus, saavutettavuus, taide.

 

Sosiologia, Volume 54, Issue 4, 2017: English Issue

Service Users and Experts in Finnish Mental Health Planning: Three Phases of Expansion and Inclusion

Anna Alanko & Matilda Hellman

The article examines the roles of experts and service users in Finnish mental health care planning over the past fifty years. It analyses the expansion of mental health care as a societal question and suggests that the governing narrative of a clear-cut general medicalisation and expert-drivenness needs to be reassessed. The analysis points out three distinct trends in terms of experts’ and service users’ roles. From the 1960s to the 1980s, mental health policy documents discussed the inclusion of a greater number of voluntary and healthier users of psychiatric treatment and practice. During the 1990s, the position of mental health care service users shifted from being a matter for specialists to being part of general and basic welfare services such as primary health care. The policy documents from this second phase also emphasize the need for professionals to refrain from taking expert positions. A third phase began in the 2000s highlighting the value of “user expertise” – a perspective embedding the idea of service users as the experts in mental health care. The views of expertise in the second and particularly the third phases contradict the traditional emphasis on the expertise of health care professionals.

Keywords: Finland, medicalisation, mental health policy, psychiatry, service users.

More than Just “Volunteers”? Working Tourists as a Labour Source in Finnish Lapland

Christopher Brennan

Research in the realm of work often deals with the situations of employment or workplace conditions for employees, as well as the mechanisms and strategies by which traditional employment relationships have changed. However, such research has not addressed those whose function would be equivalent to a paid employee yet take up a “grey” area in the workplace – volunteers. This article examines the advertisements of 12 hosts in Finnish Lapland, from the work exchange website www.workaway.info, scrutinizing work exchange barters offered to international volunteers in comparison to aspects found in adverts for typical paid employment. The article demonstrates how some tourism services in Finnish Lapland potentially recruit unpaid volunteer working tourists as a seasonal labour source, circumventing the need to hire paid tourism workers, and potentially placing volunteer tourists in situations akin to precarious employment.

Keywords: Lapland, precarious work, volunteer tourism, working tourists.

Constructing Queerness in Vietnam: Essentialism, Homonormativity, and Social Hierarchy

Yên Mai

The article is based on a qualitative research that focused on the way in which young Vietnamese queers construct their identities and social relationships. The interview data used in the study suggest that most interviewees strongly conform to gender/sexual norms and conceptualize their identities through essentialism. Such conformity leads to the regulation of gender behaviours and romantic relationships in this community, and contributes to a lack of solidarity among different queer groups. The research demonstrates the mechanism through which a social hierarchy based on norms of class and homonormativity emerges in this queer community. Worth noting is that the identity formation and identity politics of these young people also reflect the different values originating from Vietnam’s previous colonial contact with both the West and the East.

Keywords: Class, consumerism, cosmopolitanism, essentialism, identity politics, homonormativity, queer, Vietnam.

Toward a Processual-Relational Adaptation of “Substantialist” Sociology: Starting with Durkheim

François Dépelteau

The main thesis of the article is that “substantialist” concepts and explanations in sociology can and should be rendered processual and relational. By doing so, we can avoid problems related to reification, dualisms, and hard or soft forms of social determinism; and we can therefore focus on the empirical and pragmatic relevance of the revised explanations. In the article, Émile Durkheim’s idea of “social things” is used as an orthodox substantialist representation of social phenomena. I show how Durkheim’s substantialist explanations can and should be revised into processual-relational ones by adapting three famous explanations on the potential roles of corporations in modernity, the transformation from mechanical to organic solidarity, and the social causes of egotistical suicide. In fact, if we look at the Durkheim’s explanations in detail, we realize that he was talking about fluid social processes made by relations between interactants, which imply that the idea of “social things” and its related problems are superfluous.

Keywords: Durkheim, substantialism, relational sociology, processual, determinism, co-determinism.

 

© Sosiologia-lehti & Westermarck Society